Tuulivoimalle keppiä ja porkkanoita

22.06.2023, kello 12:14

Mitä tuulivoimalaitokselle tapahtuu, kun se vanhenee? Laitos puretaan, rojut viedään kierrätykseen, maanpäälliset perustukset tasataan ja alue maisemoidaan. Näiden töiden rahoitusta varten hallitus haluaisi perustaa rahaston, jotta purkamisen ja ennallistamisen kustannukset eivät kaatuisi kuntien tai valtion niskaan.

Ydinvoimalaitoksia käyttävät voimayhtiöt joutuvat tallettaman vuosittain rahaa ydinjätehuoltorahastoon. Se on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, joka toimii työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Hallitukset tai valtio eivät pääse käsiksi rahoihin, vaikka mieli tekisi. Tällä turvataan se, että valtio voi hoitaa ydinjätteiden käsittelyn tilanteessa, jossa voimayhtiöt eivät siihen kykene.

Onko hallitusohjelmaan kirjattu maininta tuulivoimarahastosta jotain samankaltaista?  Toistaiseksi sitä ei tiedä kukaan. Ydinjätehuoltorahasto on kuitenkin lähelle osuva ja kouriintuntuva esimerkki aiheesta.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen operatiivinen johtaja Heidi Paalatie ei osaa vielä sanoa, mistä on kyse. Ehkä jotain samankaltaista tai sitten ei. Joka tapauksessa moni tuulivoimayhtiö on jo omatoimisesti varautunut tuulivoimalaitosten purkamisen kustannuksiin. Tuulivoimalaitosten käyttöikä on 25–30 vuotta, joten purkutöitä tehdään laajalti vasta 2030-luvun lopulla.

— Purku- ja ennallistamisrahasto voi olla toimiva ratkaisu, jos sen hallinnointi ei aiheuta kohtuuttomasti kustannuksia. Parhaimmillaan tällainen toiminta lisää myös tuulivoiman hyväksyttävyyttä, Paalatie toteaa.

Valtiollinen rahasto ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto. Tuulivoimalaitoksen purkamisen ja maisemoinnin kustannuksista voidaan sopia myös maanomistajan tai kunnan kanssa.

— Malliin on tässä vaiheessa vaikea ottaa kantaa, kun todellista mallia ei vielä ole. Oleellista on kuitenkin se, että rahastointia ei edellytettäisi ennen kuin laitos tuottaa sähköä, Paalatie huomauttaa.

— Sääntöjen pitäisi olla kaikille sähköntuotantomuodoille samat, huomauttaa Suomen Tuulivoimayhdistyksen operatiivinen johtaja Heidi Paalatie huomauttaa.

Säätövoimaa — tavalla tai toisella

Tuulivoima on sääriippuvainen sähköntuotantomuoto. Silloin kun ei tuule, on tarvittava sähkö tuotettava verkkoon jollain muulla tavalla. Suomessa tuulivoiman jättämiä reikiä paikkaillaan yleisimmin vesivoimalla. Paikkailua kutsutaan säätämiseksi ja voimalaitosten tuottamaa sähköä säätövoimaksi.

Vesivoimalaitokset ovat ylivertaisia säätäjiä muihin tuotantomuotoihin verrattuna. Ne kykenevät reagoimaan nopeasti sähköverkossa tapahtuviin tuotannon muutoksiin. Siksi 70 prosenttia säätösähköstä tuotetaan vesivoimalla.

Kun sääriippuvaisen tuulivoiman osuus lisääntyy markkinoilla, kasvaa myös säätövoiman tarve. Uusia vesivoimalaitoksia Suomeen ei ole kuitenkaan odotettavissa — mistä siis saataisiin uutta säätövoimaa? Tätä varten hallitus haluaisi asettaa tuulivoimayhtiöille velvoitteita osallistua säätövoiman tarjontaan.

— Tuulivoimayhtiöt osallistuvat jo nyt säätövoiman tarjontaan maksamalla tuulivoimatuotannon ennustevirheistä aiheutuvia tasemaksuja, Paalatie kertoo.

Tämä tarkoittaa sitä, että tuulivoimayhtiö ostaa kantaverkkoyhtiö Fingridiltä tasesähköä. Kantaverkkoyhtiö taas ostaa tasesähkön säätösähkömarkkinoilta.

Hallitusohjelma esittää, että yksi keino tuottaa säätövoimaa olisi kapasiteettimekanismin perustaminen. Jo lakkautettu tehoreservi oli yksi kapasiteettimekanismien alalajeista. Tehoreservistä vastasi Energiavirasto, joka kilpailuttamalla hankki riittävän määrän tehoreservilaitoksia. Tehoreservilaitosten käytöstä päättivät viranomaiset — tehoreservilaitokset eivät saaneet tuottaa sähköä muuten kuin poikkeusoloissa. Tällä haluttiin pitää huoli siitä, että tehoreservilaitosten tuottama sähkö ei sotkisi sähkön hinnanmuodostusta sähkömarkkinoilla.

Toistaiseksi asiantuntijat eivät tiedä, mitä hallitusohjelman kaavailema kapasiteettimekanismi voisi tarkoittaa. Se on kuitenkin jotain muuta kuin tehoreservi.

— Olipa ratkaisu mikä tahansa, pitäisi sääntöjen olla kaikille sähköntuotantomuodoille samat, Paalatie huomauttaa.

Riskinä ylisäätely

Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) tuulivoimarakentamisessa ei koske tällä hetkellä pienimpiä kohteita. Jos tuulipuiston laitosten yhteenlaskettu teho on korkeintaan 45 megawattia tai jos tuulipuistossa on korkeintaan kymmenen voimalaitosta, ei YVA-menettelyä tarvita. Hallitusohjelmassa on kuitenkin kirjaus, jonka mukaan YVA-menettely ulotettaisiin käsittämään myös pienet kohteet.

— ELY-keskukset voivat harkintansa mukaan edellyttää ympäristövaikutusten arviointia miltä tahansa kohteelta jo nyt. Harkinnanvarainen arviointi säästää viranomaisten resursseja tilanteessa, jossa YVA-prosessit ovat muutenkin moninkertaistuneet, Paalatie huomauttaa.

— Pakollisen YVA-menettelyn edellyttäminen kaikilta kohteilta on ylisäätelyä, joka hidastaa hankkeiden toteutumista.

#energiapolitiikka #tuulivoima

Jaa artikkeli: