Kaukolämpövuosi 2021:
Päästöt laskevat — viime vuoden piikistä huolimatta
10.02.2022, kello 17:00
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt laskevat. Viime vuonna toteutunut nousu oli hetkellinen piikki, joka ei muuta laskevaa pitkän ajan trendiä.
Niinhän siinä sitten kävi — viime vuoteen mahtui kaksi kylmää talvea, jotka lisäsivät kaukolämmön käyttöä ja kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöjä. Vertailuvuonna 2020 sen sijaan ei ollut talvia lainkaan.
Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt laskevat tasaisen varmasti, kun tarkastellaan viimeisten kymmenen vuoden kehitystä. Yksi vuotuinen piikki ei muuta kehityksen suuntaa.
Viime vuonna kaukolämmön tuotanto aiheutti 4,8 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Tämä on 28 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020, mutta vähemmän kuin vuonna 2019. Vuonna 2011 ilmaan pääsi reilusti enemmän hiilidioksidia: 6,8 miljoonaa tonnia. Tähän verrattuna kaukolämpö on jo reilusti puhtaampaa.
Kaukolämmön tuotannossa hiilidioksidipäästöjä aiheuttaa kivihiilen, maakaasun ja turpeen polttaminen. Alueelliset erot päästöjä aiheuttavien polttoaineiden käytössä ovat kuitenkin suuria. Kivihiiltä käytetään suurissa rannikkokaupungeissa ja maakaasua Etelä-Suomessa kaasuputken varrelle asemoituneissa yhtiöissä. Turpeen polttaminen taas keskittyy Pohjois-Suomeen ja Pohjanmaalle.
Päästöttömien tuotantomuotojen tai raaka-aineiden käyttö eivät riittäneet tyydyttämään kylmän talven kasvanutta kaukolämmön tarvetta. Kun päästötöntä tavara ei ollut riittäväsi tarjolla, oli turvauduttava fossiilisiin polttoaineisiin.
Kalliit päästöoikeudet hillitsevät haluja
Kaukolämmöntuotanto on Euroopan unionin päästökaupan piirissä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista ilmaan tupruteltua hiilidioksiditonnia varten on ostettava yksi päästöoikeus. Periaatteena on, että likaaja maksaa. Mitä korkeampi päästöoikeuden hinta on, sitä kalliimpaa on tuottaa kaukolämpöä päästöjä aiheuttavilla tuotantomuodoilla. Jollain aikavälillä kaukolämpöyhtiön on edullisempaa vaihtaa tuotantomuoto likaisesta puhtaaseen. Tämä on markkinaehtoisesti toimivan päästökaupan perusidea.
Viime vuonna päästöoikeus maksoi korkeimmillaan 90 euroa. Vertailun vuoksi — vuonna 2017 päästöoikeus maksoi viisi euroa. Kalliit päästöoikeudet heikentävät turpeella, maakaasulla ja kivihiilellä tuotetun kaukolämmön kilpailukykyä. Päästöoikeuden hinta on ylimääräinen kulu, joka siirtyy energian hintaan. Samalla korkea päästökustannus parantaa päästöttömästi tuotetun kaukolämmön kilpailukykyä.
Päästöoikeudet eivät ole ainoa keino tehdä jonkun ei-toivotun polttoaineen käytöstä kallista. Käytöstä tulee entistä kalliimpaa, jos käyttämisen kuluja ryyditetään veroilla. Suomessa turpeen käytön alasajo on haluttu varmistaa ylimääräisellä verolla. Viime vuonna kaukolämpöyhtiön maksaman energiaturpeen hinnasta kaksi kolmasosaa muodostui veroista ja päästömaksuista. Vuoteen 2017 verrattuna kustannukset ovat kasvaneet 160 prosenttia. Tämä hillitsee ihmeesti haluja käyttää turvetta kaukolämmön tuotannossa.
Mitä tällä kaikella saavutetaan? Ainakin kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt laskevat — ja reippaasti oletettua lyhyemmässä ajassa. Kun esimerkiksi energiaturpeen käyttö loppuu, se korvataan pysyvästi jollain päästöttömällä energiaraaka-aineella tai kokonaan uudella tuotantomuodolla. Kaukolämpöyritykset siis tekevät oman osuutensa matkalla kohti päästötöntä tulevaisuutta.
Puhdas energiaa hitusen lisää
Viime vuonna kaukolämpöä tuotettiin 39,3 terawattituntia. Tämä on 5,7 terawattituntia enemmän kuin vuonna 2020. Kaukolämmön kysynnän kasvun imussa myös päästöttömien energiaraaka-aineiden osuus kasvoi parilla prosenttiyksiköllä. Nyt päästöttömien energiaraaka-aineiden osuus on jo 56 prosenttia.
Eniten kaukolämpöä tuotettiin metsäpolttoaineilla. Niiden osuus oli 23 prosenttia.
Toiseksi suurin raaka-ainelähde oli teollisuuden puutähde — sahanpuru, kuoret ja kaikki puunjalostusteollisuuden jämät. Niiden osuus oli neljätoista prosenttia. Hukkalämpöjen osuus (13%) oli lähes yhtä suuri, kuten myös maakaasun (12%) ja kivihiilen (11%) osuudet.
Turpeen osuus oli 10 prosenttia. Biomassoilla tuotettiin seitsemän prosenttia kaukolämmöstä.
Uusiutuvan energian käyttö kiihtyy
Uusiutuvan energian osuus kaukolämmön tuotannossa on kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Hukkalämpöjen käyttö sen sijaan kolminkertaistui samassa ajassa. Kehitys on ollut huimaa ja ennakoitua nopeampaa.
Viime vuonna uusiutuvalla energialla tuotettiin yli 25 000 gigawattituntia kaukolämpöä, kun vuonna 2000 sitä syntyi uusiutuvilla vain 4000 gigawattituntia.
Tällä hetkellä 75 prosenttia kaukolämpöä hyödyntävistä kaupungeista tuottaa tarvitsemansa kaukolämmön pääasiallisesti uusiutuvalla energialla, johon myös hukkalämmöt lasketaan. Hukkalämpöjen käyttö kaukolämmöntuotannossa on suhteellisen uusi asia, mutta se kasvaa voimakkaasti.
Hukkalämpöä voidaan ottaa talteen datakeskuksista, teollisuuden savukaasuista tai kaupunkien lämpimistä jätevesistä. Hukkalämpöjen käytöllä korvataan yleensä muiden polttoaineiden käyttöä.
Suosituin lämmitysmuoto
Suomen asuin- ja palvelurakennuksista 45 prosenttia lämpenee kaukolämmöllä. Sähkölämmityksen osuus on 19 prosenttia ja lämpöpumppujen 16 prosenttia. Maalämmitys perustuu lämpöpumppuihin, samoin erilaiset ilmasta lämpöä keräävät pumput. Puulämmityksen osuus on 12 prosenttia. Öljyllä lämpenee seitsemän prosenttia asuin- ja palvelurakennuksista.
Tilastokeskus laskee myös erilaiset kiukaat lämmitystapatilastoihin. Sähkökiukaiden tuottama lämpö ja niiden käyttämä sähkö sisältyvät sähkölämmitystilastoon. Puulämmitys taas sisältää puukiukaiden käyttämän puun. Mikä mahtaa olla kiuaslämmityksen osuus lämmitysmarkkinoilla? Jos joku käyttää vielä hehkulamppuja valaistukseen, niin nekin lienevät jo tilastoinnissa jonkin sortin sähkölämmittimiä.
Ulkolämpötila määrää tuloksen
Ulkolämpötila ohjaa vahvasti kaukolämmön käyttöä ja tuotantoa. Joulukuu, tammikuu ja helmikuu olivat viime vuonna vuoden kylmimmät kuukaudet. Joulukuussa kaukolämpöä kului eniten, noin 5600 gigawattituntia. Tämä ylittää keskivertojoulukuun kaukolämmön tarpeen — 4500 gigawattituntia.
Kesäkuun ja joulukuun välinen ero oli viime vuonna huima. Kesäkuussa koko maassa tuotettiin kaukolämpöä vain 500 gigawattituntia — ero joulukuuhun on yli 5000 gigawattituntia. Kesällä kaukolämpöjärjestelmä tuottaa kotien tarvitseman lämpimän käyttöveden.
Vuosi 2021 oli 0,5 astetta normaalivuotta kylmempi. Lämmityskuukausista vain maaliskuu ja lokakuu olivat tavanomaista lämpimämpiä. Kokonaisuutena vuoden 2021 lämmityskausi oli 0,8 astetta tavanomaista kylmempi, mutta 3,4 astetta kylmempi kuin vuoden 2020 lämmityskausi.
#kaukolämpö
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
Ei kommentteja