Energiapuun korjuu voi tukea luonnonhoitoa

Kuinka monimuotoisuus säilytetään?

20.11.2024, kello 14:45

Teksti Sanni Rantanen | Kuva Sanni Rantanen

Sertifiointijärjestelmät tarjoavat käytännön keinoja, joiden avulla energiapuun korjuussa voidaan tukea luonnonhoitoa. Miten erilaiset kriteerit ohjaavat metsänhoidon käytäntöjä? Aiheeseen tutustuttiin Energiateollisuus ry:n ja Adato Energia Oy:n järjestämässä luonnonhoitokoulutuksessa.

Kaksiosainen luonnonhoitokoulutus koostui webinaarista ja maastopäivästä. Maastopäivä järjestettiin lokakuun yhdeksäs päivä, vaikka syysmyrsky uhkasi. Säätila osoittautui kuitenkin mainettaan paremmaksi.

Maastokohteet sijaitsivat Sipoon ja Keravan alueilla. Kouluttajina maastopäivässä olivat Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo sekä luonnonhoidon asiantuntija Teemu Huikuri.

Lahopuu on eräs tärkeimmistä rakennepiirteistä, joiden avulla voidaan parantaa metsien monimuotoisuutta.

Ammattitaito olennaisessa roolissa

Maastokohteissa tutustuttiin erityisesti nuoren metsän hoidossa huomioitaviin seikkoihin ja niiden toteutukseen esimerkkien avulla. Toteutukseen asti vietävä luontopositiivisuus vaatii ammattitaitoa leimikon suunnittelijalta ja koneenkuljettajalta, mutta mielenkiintoa myös metsänomistajalta. Metsien luonnonhoidon tueksi on kuitenkin saatavilla paljon tietoa. Yleensä metsänhoidon toimenpiteiden yhteydessä toteutettava luonnonhoito järjestyy Suomessa metsäsertifioinnin avulla.

Päivityksiä sertifiointijärjestelmiin

Suomessa yleisesti käytettävimmät metsäsertifikaatit ovat PEFC ja FSC. Molempiin sertifiointijärjestelmiin on tehty päivitys vuonna 2023, jotta ne vastaisivat paremmin tämän hetken luonnonhoidon tarpeita. Molempien sertifikaattien päivityksissä korostetaan kuolleen puun lisäämistä metsissä.

FSC-standardin mukaan 30 prosenttia energiapuusta on jätettävä aina metsään.

Keinot eivät rajoitu sertifikaattien kriteereihin

Sertifikaattien käytön tavoitteena ovat standardit, joiden avulla metsien monimuotoisuuden säilyminen turvataan. Sertifikaatit asettavat metsänhoidolle kriteerit, joita voidaan soveltaa pääsääntöisesti kaikissa metsissä.

Kriteerit asettavat vaatimuksia esimerkiksi säästöpuiden määrästä sekä vesistöjen suojavyöhykkeistä. Metsän lajiston säilyminen voidaan turvata hyvin jättämällä tärkeimmät elinympäristöt käsittelyn ulkopuolelle sekä varmistamalla rakennepiirteiden säilymistä metsissä.

Riittävä luontoarvojen huomiointi hakkuiden yhteydessä edellyttää kuitenkin perehtymistä kunkin leimikon erityispiirteisiin. Samat keinot eivät ole sovi joka paikkaan eikä niitä voi toteuttaa kaikkialla.

Sipoossa tutustuttiin leimikon erityispiirteisiin. Kohteessa on puustoinen kallioalue, jonka suojelua laki tai sertifikaattijärjestelmä ei edellytä. Sijoittamalla säästöpuuryhmät tällaisiin paikkoihin voidaan kuitenkin yhtäaikaisesti suojella elinympäristöjä ja säästyä metsän uudistamiselta, joka voi olla hidasta ja kannattamatonta.

Puustoisella kallioalueella makasi kaatunut kelopuu. Tällaisessa paikassa metsän uudistaminen voisi osoittautua hankalaksi.

Toimenpiteitä sertifiointien ulkopuolelta

Koulutuksessa tutustuttiin myös sellaisiin ratkaisuihin, joita sertifikaattijärjestelmät eivät edellytä. Osana aamupäivän kierrosta tarkasteltiin runsaasti harvennettua pellonreuna-aluetta. Muuta aluetta runsaammalla harvennuksella on tarkoitus luoda pellon ja metsän väliin valoinen vaihettumisvyöhyke, jossa on kasvuedellytykset kukkiville ja marjoja tuottaville kasveille. Näin metsien luonnonhoidolla voidaan tukea pölyttäjiä. Pölyttäjien määrän kasvu taas parantaa maatalouden edellytyksiä.

Pellonreunakaistale jatkui lehtona. Kohteeseen oli tehty sen erityispiirteet huomioiva harvennus. Lehtojen luonnonhoidossa voidaan harventamalla parantaa valo-olosuhteita esimerkiksi vähentämällä kuusien määrää. Alueella esiintyvä puulajien määrä tulisi kuitenkin säilyttää ennallaan harvennuksen yli, kuten muissakin metsissä. Alueelle jätettiin myös koskematon vyöhyke kostean uoman ympärille.

Nuoren metsän energiapuunkorjuussa ja päätehakkuusta saatavien hakkuutähteiden keruun yhteydessä voidaan huomioida luonnon monimuotoisuus.

Säästöpuita ja tekopökkelöitä

Iltapäivällä maastopäivä jatkui kovenevaa tuulta uhmaten päätehakkuuaukolle, jossa korjattiin energiapuuta. Kohteeseen oli jätetty runsaasti säästöpuita. Kallioiden huipuille oli jätetty säästöpuuryhmiä.

Kohteeseen tehtiin myös tekopökkelöitä. PEFC-sertifikaatti edellyttää tekopökkelöiden tekemistä, jos kohteessa ei ole lahopuuta.

Säästöpuut voivat järeytyä ja kasvaa vanhoiksi puiksi tai ne voivat kaatua maahan heti hakkuun jälkeen. Molemmissa tapauksissa ne palvelevat luonnon monimuotoisuutta.

Kymppikohde tarkastelussa

Päivän lopuksi suunnattiin puronvarsikohteeseen, joka on säilynyt suojeltuna ns. kymppikohteena. Tämä tarkoittaa sitä, että kohteen ominaispiirteiden turvaaminen perustuu metsälain kymmenenteen pykälään.

Puro mutkitteli kohteessa luonnontilaisten purojen tapaan. Sitä ympäröivän suojakaistan kasvillisuus oli runsasravinteista, mikä on tyypillistä pienvesistöelinympäristöille. Kouluttajien mukaan vesistöjen tulviessa keväisin ravinteet pääsevät leviämään ympäröivään maahan. Vesistöjen reunoilla kasvavat lehtipuut puolestaan jatkavat ravinnekiertoa pudottamalla lehtiä veteen.

Luonnontilaisen kaltainen puro kiemurteli 4,3 hehtaarin alueella.

Lakimuutokset haastavat

Viimeisessä kohteessa kurssilaiset osallistuivat tehtävän ratkaisuun. Metsälain nojalla on jo pitkään suojeltu monien erityisen tärkeiden elinympäristöjen — kuten puronvarsien — erityispiirteitä. Kun metsälaki päivitettiin vuonna 2013, sen erityisen tärkeisiin elinympäristöihin muutettiin pienialaisuus lakisääteiseksi kriteeriksi.

Tämän seurauksena suurialaiset metsälakikohteet menettivät suojelustatuksensa. Näistä entisistä metsälakikohteista ei jää tietojälkeä, kun tietopäivitystä toteutetaan. Miten nämä elinympäristöt voidaan turvata jatkossa?

Käytännön lisäksi teoriaa

Koulutuksessa maastopäivää edelsi teoriaosuus, joka järjestettiin webinaarina 1.10. Kouluttajana oli Tapion kehittämispäällikkö Matti Maajärvi. Kolmituntinen infopaketti koostui kattavasti metsänhoidon luonnon monimuotoisuuteen tähtäävistä keinoista, lainsäädännöllisitä velvoitteista ja sertifiointien asettamista kriteereistä. Webinaarissa perehdyttiin siihen, miten toimenpiteet vaikuttavat metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi esimerkiksi talouteen.

Webinaari keskittyi energiapuun hankintaan: nuoren metsän hoitoon sekä hakkuutähteiden keruun vaikutuksiin. Sertifiointipainotus näkyi, kun perehdyttiin PEFC- ja FSC-sertifikaattien kriteereihin ja kun sertifikaatteja vertailtiin.

Adato Energia Oy:n ja Energiateollisuus ry:n luonnonhoitokoulutuksia järjestetään joka toinen vuosi.

Kirjoittaja on Bioenergia ry:n luonnon monimuotoisuustyöstä vastaava metsäasiantuntija. Hän osallistui koulutukseen. Juttu on aikaisemmin julkaistu Bioenergia-lehdessä.

 

#bioenergia #puuenergia