Venäläinen energia korvattavissa

08.03.2022, kello 17:40

Energia on yhdistänyt Suomen, Euroopan ja Venäjän. Energiakauppa on tähän asti kestänyt poliittiset mullistukset ja kansainvälisen politiikan jääkaudet. Sähköä ja maakaasua virtasi Suomeen tasaisesti, vaikka Neuvostoliitto kaatui ja uusi Venäjä syntyi vanhan raunioille. Aivan kuin energiakauppa olisi ollut politiikan ulottumattomissa.

Nyt aika on kuitenkin erilainen. Kauppa ja taloussuhteet ovat politisoituneet. Samalla kaupankäynnin riskit ovat kasvaneet.

— Näinä päivinä jokainen idänkauppaa käyvä yritys joutuu miettimään entistä tarkemmin sitä, miten polttoaineita hankitaan Venäjältä ja miten ne maksetaan, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Leskelän mielestä muutos on niin suuri, että suomalainen energiatoimiala joutuu kirjoittamaan strategiansa ja toimintaympäristöanalyysinsä kokonaan uudestaan. Sodan seurauksena osa asioista muuttuu pysyvästi.

— Venäläiset energiatoimitukset on korvattavissa, mutta tällaista tilannetta ei saa päästää toistumaan tulevaisuudessa. Huoltovarmuuskysymyksiä on ajateltava uudella tavalla, koska esimerkiksi lämpöyritykset ovat vastuussa siitä, että kaukolämpöä voidaan toimittaa kaikenlaisissa tilanteissa.

Leskelä ei usko, että kaikki energiakauppa Venäjän kanssa loppuu pysyvästi. Kaupankäynti ehkä vähenee hiljalleen, kun venäläisen energiakaupan riskit kasvavat. Tämä ohjaa suomalaisten kansainvälistä energiakauppaa muualle tai vauhdittaa haluja kehittää kotimaisia vaihtoehtoja.

Vihreä siirtymä saa vauhtia

EU-maissa käytetystä maakaasusta noin 40 prosenttia on peräisin Venäjältä. Maakaasua tuodaan myös Algeriasta, Norjasta ja Brittein Saarilta. Lisäksi kaasua tuodaan yhä enemmän nesteytetyssä muodossa (LNG) eri puolilta maailmaa.

Kansainvälisen politiikan tapahtumat vaikuttavat maakaasun hintaan samalla tavalla kuin ne vaikuttavat öljytuotteiden hintaan. Kaasuhanoja ruuvaamalla tai löysäämällä voidaan vaikuttaa maakaasun saatavuuteen, mikä taas vaikuttaa sen hintaan. Viime syksynä maakaasun hinta pomppasi pilviin Keski-Euroopassa ja aiheutti energiahintakriisin. Yhdeksi syyksi epäiltiin sitä, että venäläiset säännöstelivät tarkoituksella maakaasutoimituksia Eurooppaan.

Ukrainan kriisi nostaa maakaasun hintaa. Venäjälle asetettujen talouspakotteiden seurauksena voi syntyä vastapakotteita — esimerkiksi venäläiset energiatoimitukset Eurooppaan voivat keskeytyä. Silloin venäläinen kaasu on korvattava jollain muulla kaasulla tai muilla energiaratkaisuilla — jotka ovat nykyistä kalliimpia. Asiassa on myös jotain positiivista.

— Fossiilisen maakaasun kallistuminen parantaa biokaasujen kilpailukykyä. Tapahtumat nostavat esille vihreiden kaasujen hyvät puolet ja tämä voi muuttaa eurooppalaista energiajärjestelmää pysyvästi, toteaa Energiateollisuus ry:n kaasumarkkina-asiantuntija Heikki Lindfors.

Muutos ei välttämättä tapahdu nopeasti, vaikka kriisi antaa muutokselle vauhtia. Sitä ennen maakaasun käyttöä ehkä korvataan kivihiilellä. Tämä taas lisää hiilidioksidipäästöjä tilapäisesti EU-alueella, mutta ei pysäytä ilmastopoliittisia toimia.

— Fossiilienergiasta irtautuminen on nyt entistä ajankohtaisempaa, toteaa Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

Uusia askelmerkkejä energiapolitiikkaan

Euroopan energiariippuvuus Venäjästä ei ole tähän asti hirveästi haitannut energia-ammattilaisten yöunia, vaikka energiariippuvuuden vähentäminen on kirjattu useampaan strategiaan. Venäläinen energia on ollut halpaa ja toimitukset ovat pelanneet suhteellisen hyvin kriisienkin keskellä. Ukrainan kriisin seurauksena eurooppalaiseen energiakeskusteluun on kuitenkin ilmaantunut yllättäviä uusia piirteitä.

Suomessa puhutaan jo energiaturpeen kunnian palauttamisesta — vähintään kriisiaikojen polttoaineena. Pitäisikö turpeen käytön osaamista ja infrastruktuuria ylläpitää jotenkin pahojen päivien varalta tai pitäisikö energiaturpeen käyttöä peräti tukea kriisin ajan ylimääräisillä verohelpotuksilla.

Saksassa taas keskustellaan siitä, pitäisikö ydinvoiman alasajo perua. Ydinvoimateollisuus ei kuitenkaan innostu aiheesta — se juna meni jo. Jos näin kaikesta huolimatta päätettäisiin, vaatisi Saksan ydinvoimateollisuus todella järeät takuut siitä, että päätöstä ei pyörretä sen jälkeen, kun maailma rauhoittuu tai kun poliittinen ilmapiiri muuttuu.

Energiatodellisuus on muutenkin tullut kriisin seurauksena monta pykälää lähemmäksi suomalaisia. Asiantuntijoiden mielestä kansalaisten sietokyky ja ymmärrys energianhintavaihteluita kohtaan ovat kasvaneet selvästi. Samalla suomalaista energiajärjestelmää osataan katsoa uudella tavalla.

Esimerkiksi hyvin arkinen ja auringonlaskun toimialaksi monesti nimetty kaukolämpöjärjestelmä on osoittanut kriisinsietokykynsä. Järjestelmä osaa mukautua ketterästi energiaraaka-aineiden saatavuudessa tapahtuviin muutoksiin. Kaukolämpöverkoissa kiertävää vettä voidaan lämmittää lukuisilla eri tavoilla — jos yhden raaka-aineen saatavuus loppuu, korvataan se toisella. Juuri tällaisia ominaisuuksia energiajärjestelmiltä vaaditaan kriisin sattuessa.

Energia dominoi idänkauppaa

Venäjä on Suomen viidenneksi suurin kauppakumppani. Tilastokeskuksen mukaan venäläisen tuonnin arvo oli noin kuusi miljardia euroa vuonna 2020. Tuonti Venäjältä on kuitenkin hiipunut viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2019 tuonnin arvo oli yhdeksän miljardia euroa, mutta huippuvuonna 2011 tavaroita tuotiin yli 11 miljardin euron arvosta.

Venäjän tuonnissa tapahtui selvä notkahdus vuoden 2014 jälkeen, jolloin Venäjä miehitti Krimin. Sen jälkeen tuonti elpyi, mutta huippuvuosien lukuja ei enää saavutettu.

Tällä hetkellä energiatuotteet dominoivat Venäjän tuontia. Niiden osuus tuonnin arvosta oli 53 prosenttia vuonna 2020. Suomi siis osti noin 3,2 miljardilla eurolla venäläisiä energiatuotteita. Energiatuotteiden kakusta ylivoimaisesti suurimman viipaleen haukkaa raakaöljy. Sen arvo venäläisestä tuonnista oli noin 2,7 miljardia euroa vuonna 2020.

Energiatoimialan kannalta merkittävimmät venäläiset tuotteet ovat maakaasu, sähkö ja puupolttoaineet. Niiden lisäksi Venäjältä tuodaan nesteytettyä maakaasua, hiiltä, pellettejä ja jopa turvetta.

Vuonna 2020 maakaasua tuotiin 1,5 miljardia kuutiota — sen arvo oli 232 miljoonaa euroa. Vuonna 2019 maakaasua tuotiin hieman enemmän: 2,3 miljardia kuutiota ja vuotta aikaisemmin 2,4 miljardia kuutiota. Tuonti ollut tasaista, mutta hiipuvaa. Tuonnin supistumisen syynä on maakaasun kilpailukyvyn heikkeneminen fossiilisena polttoaineena.

Venäjältä tuodun maakaasun osuus kaikesta Suomeen toimitetusta maakaasusta oli 65 prosenttia vuonna 2020. Kaasua tuodaan Suomeen myös Virosta Balticconnector-putkea pitkin. Viron yhteys helpottaa huoltovarmuutta Suomessa, mutta osa Viron kautta Suomeen kulkevasta kaasusta on peräisin Venäjältä.

Latviassa sijaitseva suuri maakaasuvarasto on hyvä puskuri Suomessa ja Baltiassa maakaasua käyttäville yrityksille. Varastoon voidaan sulloa kaasua yhdeksän kuukauden tarpeita varten. Suomessa maakaasua ei voi varastoida.

Baltiasta saatava maakaasu ei kuitenkaan riitä korvaamaan kaikkea maakaasun käyttöä Suomessa, Virossa, Liettuassa ja Latviassa. Tilanteeseen saadaan helpotusta vasta sitten, kun Suomen ja Baltian maakaasumarkkinat yhdistyvät Euroopan unionin maakaasuverkostoon Liettuan ja Puolan välille rakenteilla olevan putken avulla.

Nesteytetyn maakaasun kysyntä kasvussa

Tavanomaisen maakaasun lisäksi EU:n alueella käytetään nesteytettyä maakaasua (LNG). Nesteytettyä maakaasua kuljetetaan tankkereilla eri puolilta maailmaa, ja sitä varastoidaan LNG-terminaaleihin. Esimerkiksi Liettuan Klapeidassa sijaitsee suuri LNG-terminaali, jossa Norjasta toimitettu nestemäinen maakaasu muunnetaan takaisin kaasumaiseen muotoon. Tämän jälkeen se syötetään Baltian alueen kaasuverkkoon.

Nesteytetyn maakaasun käyttö on kasvanut Euroopassa. Vuonna 2020 sen osuus oli noin viidennes kaikesta Eurooppaan tuodusta maakaasusta.

Suomessa on kaksi LNG-terminaalia: Porissa ja Torniossa. Niistä kaasua ei voi syöttää Suomen kaasuverkkoon, joka sijaitsee Etelä-Suomessa. Kolmas LNG-terminaali on rakenteilla Haminaan maakaasuverkoston läheisyyteen.

Nesteytettyä maakaasua tuotiin Suomeen 176 000 tonnia vuonna 2020. Tästä suurin osa — 137 000 tonnia — tuotiin Venäjältä. Aikaisemmin suurin osa maailman nesteytetystä maakaasusta käytettiin Aasiassa, mutta nesteytetyn kaasun kysyntä Euroopassa on kasvussa.

Nesteytetty maakaasu on siinä mielessä kätevä energiaraaka-aine, että sitä voidaan kuljettaa pitkin maailmaa, sitä voidaan varastoida ja nesteestä kaasuksi muunnettuna sitä voidaan käyttää maakaasuverkossa. Nesteytetty maakaasu on yksi tapa korvata Venäläistä putkikaasua.

Suomessa maakaasua käyttää suuri ja keskisuuri teollisuus sekä energiatoimiala. Maakaasulla tuotetaan kaukolämpöä, mutta jonkin verran myös sähköä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa.

Maakaasu on menettänyt ankaran verotuksen ja kallistuneiden päästöoikeuksien vuoksi kilpailukykyään energiantuotannossa. Energiayhtiöt ovat jo pitkään pyristelleet eroon maakaasun käytöstä, koska se on hiilidioksidipäästöjä aiheuttava fossiilinen polttoaine. Ukrainan kriisi vauhdittaa kehitystä.

Sähkön ja lämmön tuotannossa maakaasu voidaan korvata muilla polttoaineilla. Teollisuudessa maakaasun korvaaminen sen sijaan on vaikeampaa.

Kivihiilen merkitys katoamassa

Kivihiilen käyttö energiantuotannossa päättyy Suomessa viimeistään vuonna 2029. Tästä pitää huolen eduskunnan säätämä kivihiilen kieltolaki. Samalla suomalaisen energiatuotannon riippuvuus venäläisestä kivihiilestä katkeaa lopullisesti.

Suomi toi 1,3 miljoonaa tonnia venäläistä kivihiiltä vuonna 2020. Siitä maksettiin vähän yli 73 miljoonaa euroa. Venäläisen kivihiilen osuus Suomessa käytetystä hiilestä oli noin puolet. Kivihiililtä on kuitenkin helposti saatavilla eri puolilta maailmaa. Se on maailmanmarkkinatuote, joka liikkuu vaivatta rahtilaivoilla ja jonka varastointi on yksinkertaista.

Venäläisen kivihiilen tuonti Suomeen on vähentynyt tasaisesti. Vuonna 2019 Venäjältä tuotiin kivihiiltä 1,9 miljoonaa tonnia ja vuotta aikaisemmin 2,3 miljoonaa tonnia. Syy tuonnin vähentymiseen on kivihiilen käytön supistuminen energiantuotannossa.

Kivihiili on ns. ”suhdannepolttoaine”. Suomessa sen käyttöön vaikuttaa ennen kaikkea ulkolämpötila — kiinteistöjen lämmitystarve. Esimerkiksi vuonna 2020 kivihiilen käyttö väheni 35 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, koska talvi oli lauha. Seuraavana vuonna kivihiiltä sen sijaan käytettiin 19 prosenttia enemmän, koska talvi oli harvinaisen kylmä. Vuosittaisista heittelyistä huolimatta kivihiilen käytön trendi Suomessa on voimakkaasti laskeva.

Suomessa kivihiiltä käytetään muutamien suurten rannikkokaupunkien kaukolämmön tuotannossa. Keski-Euroopassa kivihiilellä taas korvataan maakaasun käyttöä etenkin sähköntuotannossa silloin, kun maakaasu on kallista.

Puuenergiasta vain osa metsähaketta

Metsähaketta tuotiin Suomeen 4,4 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2020. Tästä 3,6 miljoonaa kuutiometriä tuotiin Venäjältä. Metsähaketta käytetään kaukolämmön tuotannossa ja sellun valmistuksessa.

— Tuontitilastoissa energiahaketta ja selluhaketta ei ole eroteltu toisistaan. Siksi emme tiedä tarkasti, mikä osa Venäjältä tuodusta metsähakkeesta päätyy energiakäyttöön, kertoo Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Tuomas Niinistö.

Niinistön mukaan Venäjä ja Baltia on luontevia energiapuun tuontimaita, koska ne sijaitsevat lähellä käyttökohteita. Energiapuuta ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja.

Sähkön ja lämmön tuotannossa puuta paloi 19,3 miljoonaa kuutiota vuonna 2020. Metsähake on kuitenkin vain pieni osa energiatoimialan käyttämästä puuenergiasta. Venäläisen metsähakkeen osuus kaikesta energiapuusta oli viidennes vuonna 2020.

Viimeisten vuosien aikana venäläisen metsähakkeen tuonti on ollut kasvussa. Tuontiin on kannustanut sen edullinen hinta. Paikallisesti metsähakkeen tai energiapuun tuonnilla voi olla merkittävä vaikutus.

Venäläisen energiapuun korvaaminen kotimaisin toimin ei ole vaikeaa. Joillakin alueilla hankinta voi kuitenkin hankaloitua, kun energiapuuta on kuljetettava tavanomaista pidempiä matkoja. Tämä voi nostaa energian hintaa joillakin paikkakunnilla.

Suomessa energiapuuta käytetään pääasialisesti kaupunkien ja taajamien kaukolämmön tuotannossa.

Sähkön tuonti kasvussa

Suomeen voi tuoda sähköä Venäjältä maksimissaan 1500 megawatin teholla. Takavuosina sähköä tuotiin Suomeen Venäjältä niin paljon kuin rajajohtoon mahtui — johdot punaisena 24/7. Esimerkiksi vuonna 2011 venäläistä sähköä tuotiin 10,8 terawattituntia.

Venäläisen sähkön tuonti oli kannattavaa, koska hinta oli ”sopiva”. Pohjoismaisilla markkinoilla venäläinen sähkö kilpailee kaiken muun sähkön kanssa.

Tuonnissa tapahtui merkittävä muutos vuonna 2011. Silloin venäläiset asettivat vientisähkölle kapasiteettimaksun. Kapasiteettimaksu on ylimääräinen kustannus, joka nostaa vientisähkön hintaa — ja heikentää sen kilpailukykyä pohjoismaisilla markkinoilla.

Kapasiteettimaksun avulla venäläiset halusivat hillitä sähkön vientiä ja varmistaa sen, että sähköä riittää omiin tarpeisiin. Samalla tapa tuoda sähköä Venäjältä Suomeen muuttui. Koska kapasiteettimaksu oli käytössä vain päivällä, painottui vienti öiseen aikaan.

Kapasiteettimaksujen vuoksi sähkön vienti Suomeen romahti. Vuotuinen vienti asettui kolmen-neljän terawattitunnin tuntumaan. Viime vuonna tuonnissa tapahtui kuitenkin muutos — venäläistä sähköä tuotiin Suomeen taas kohtuullinen kasa: 8,7 terawattituntia. Venäläisen sähkön hintakilpailukyky koheni, kun sähkön hinta keskieurooppalaisen energiahintakriisin seurauksena kiipesi kohti pilviä pohjoismaisilla markkinoilla.

Myös päästöoikeuksien kallistuminen EU:n päästökaupassa vahvisti venäläisen sähkön markkina-asemaa — kapasiteettimaksuista huolimatta. Sitä paitsi venäläisellä sähköllä on yksi valtti: sen hintaa eivät päästöoikeudet rasita. Venäjältä tuotu 8,7 terawattitunnin viipale vastaa noin kymmentä prosenttia Suomen vuotuisesta sähkön hankinnasta.

Venäläistä sähköä Suomeen tuo RAO Nordic Oy -niminen venäläisten omistaja yhtiö. Sillä on yksinoikeus tuoda sähköä Venäjältä Suomeen.

Venäläinen sähkö on korvattavissa

Entä jos sähköntuonti Venäjältä katkeaisi? Tämä vähentäisi sähkön tarjontaa pohjoismaisilla markkinoilla ja nostaisi sähkön markkinahintaa. Varsinaista sähköpulaa tuonnin keskeytyminen ei kuitenkaan aiheuta, koska sähköä riittää pohjoismaisilla markkinoilla.

Sähkön hinnan nousupaineita Suomen hinta-alueella hillitsee lähitulevaisuudessa käynnistyvä Olkiluodon kolmas ydinvoimalaitos. Pidemmällä aikavälillä sähkön tarjontaa kasvattaa Suomen ja Ruotsin välille valmistuva uusi rajajohto sekä kasvava tuulivoimalaitoskapasiteetti. Suomeen valmistuu vuosittain noin 1000 megawattia uutta tuulivoimalaitoskapasiteettia, mikäli kaikki suunnitellut hankkeet toteutuvat.

Loviisan ydinvoimalaitos käyttää venäläistä polttoainetta. Yleensä polttoainetta hankitaan muutaman vuoden tarpeisiin. Loviisan laitos ei ole kuitenkaan riippuvainen venäläisestä polttoaineesta, vaan siihen voidaan ladata myös muualta hankittua uraania.

Itäisen raakaöljyn varassa

Suomeen tuodusta raakaöljystä noin 80 prosenttia on peräisin Venäjältä. Vuonna 2020 Venäjältä tuotiin 11 509 000 tonnia raakaöljyä, jota jalostetaan Nesteen Porvoon jalostamolla. Muita öljynjalostamoita ei Suomessa ole.

Jos raakaöljyä ei saada Venäjältä, on sitä tuotava muualta. Teknisesti venäläinen öljy on korvattavissa Nesteen jalostamolla, mutta tämä edellyttää investointeja. Muutos nostaa todennäköisesti liikennepolttonesteiden hintaa.

#energia ja Eurooppa #energiamarkkinat #energiatalous

Jaa artikkeli: