Olisiko yhteisestä varastoinnista apua?

Varaosia sähköverkkoihin — mutta mistä?

05.12.2024, kello 12:59

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Sähkönjakeluverkoissa on hirveä määrä erilaisia osia. Niistä jokainen voi hajota yllättäen ja varoittamatta. Jotkut osat ovat pitkäikäisempiä kuin toiset, jotkut taas ovat erittäin kalliita. Mitä kaikkea verkkoyhtiön pitäisi varastoida?

Suomessa toimii 77 sähköverkkoyhtiötä. Osa verkkoyhtiöistä varastoi itse verkkotoiminnassa tarvittavia komponentteja — osa turvautuu valmistajien, maahantuojien ja tukkuliikkeiden varastoihin.

Kriittisten verkkokomponenttien saatavuus voi lyhentää merkittävästi sähkökatkoja, joita osien vaurioitumien sähköverkoissa voi aiheuttaa. Arvokkaita ja harvoin vikaantuvia osia ei kannata varastoida — aina se ei ole edes mahdollista. Esimerkiksi päämuuntaja on hyvin kallis osa. Se voi hajota, mutta kaikki verkkoyhtiöt eivät kykene taloudellisista syistä varastoimaan päämuuntajia.

Verkkoyhtiöiden suhde kriittisten komponenttien varastoimiseen on kuitenkin muuttumassa. Epävarmuus kansainvälisessä kaupassa on kasvanut. Sähköverkoissa tarvittavia osia on vaikeampaa saada — etenkin sellaisia, jotka ovat tuontitavaraa. Tämä on muuttanut sähköverkkoyhtiöiden ajattelua. Olisiko järkevää varastoida kriittisimpiä osia keskitetysti ja yhdessä? Aikaisemmin yhteisvarastointiin ei ole ollut tarvetta, mutta nyt tilanne on toinen.

Kriittisten verkkokomponenttien varautumisvarastointi -selvitys arvioi yhteisvarastoinnin hyötyjä. Yhteisvarastointi helpottaisi erityisesti pienempien verkkoyhtiöiden asemaa. Selvityksen mukaan toimitusketjuihin ja kansainvälisiin kuljetuksiin on ilmaantunut epävarmuuksia. Tämä voi johtaa siihen, että osia ei ole saataville silloin, kun niitä tarvitaan tai että odotusajat venyvät pitkiksi. Varasto olisi hyvä puskuri, joka antaa lisää aikaa hankkia seuraavat tarvittavat osat.

Erityisesti suurten ja kalliiden osien toimitusajat saattavat olla hyvin pitkiä. Toisaalta niiden omatoimiseen varastointiin sitoutuu runsaasti pääomia. Selvitys huomauttaa, että myös tavanomaisten osien ja materiaalien toimitusajat ovat nyt aikaisempaa pidemmät.

— Toimitusketjuissa on yhä enemmän häiriöitä ja raaka-aineiden hinnat nousevat ennakoimattomasti. Pitkään jatkunut pandemia ja sota Euroopassa ovat aiheuttaneet merkittäviä viivästyksiä tilausketjuihin.

Samalla suhtautuminen riskeihin on muuttunut. Riskejä arvioidaan vakavammin kuin ennen: ennakointi ja varautuminen on entistä tärkeämpää. Kun kaikki Euroopan sähköverkkoyhtiöt ovat muuttaneet ajattelutapaansa, voi tämä vaikeuttaa komponenttien saatavuutta entisestään.

Keskitetystä varastoinnista helpotusta?

Suomalaiset sähköverkkoyhtiöt haluavat varautua poikkeustilanteisiin aikaisempaa paremmin. Varautuminen auttaa myös selviytymään tavanomaisista sähkönjakelun häiriöistä. Siksi selvitys suosittelee kriittisimpien osien yhteisvarastointia.

Yhteisvarastoinnin onnistumisen edellytyksenä on, että toimintaan osallistuu riittävä määrä sähköverkkoyhtiöitä. Niiden on saatava toiminnasta myös taloudellista ja toiminnallista hyötyä.

Energiaviraston valvontamalli ei ehkä hyväksy yhteisvarastointiin liittyviä kuluja ja poistoja. Selvityksen mukaan tämä ei ole ongelma, koska yhteisvarastoinnin kustannukset ovat suhteellinen pieniä yhteisvarastoinnin tuomiin etuihin verrattuna.

— Nykyisin käytössä oleviin varautumistapoihin verrattuna yhteisvarastoinnilla voidaan saavuttaa lainsäädännön ja valvontamallin edellyttämä toimitusvarmuus selvästi pienemmillä investoinneilla, selvitys toteaa.

Kriittisten komponentti yhteisvarastointi alentaa myös sähkönjakelun riskitasoa ”merkittävästi”. Yhteisvarastoinnin seurauksena voidaan luopua muista ”turhista varautumisinvestoinneista”.

Selvitys huomauttaa, että yhteisvarastointi parantaa verkkoyhtiöiden mahdollisuutta kohdentaa investoinnit tukemaan muita toimitusvarmuustoimenpiteitä. Tämä edistää myös vihreän siirtymän toteutumista.

— Pienille verkkoyhtiöille yhteisvarastointi voi olla käytännössä ainoa tapa hallita kriittisten komponenttien vikaantumisriskiä. Siksi yhteisvarastointi voi olla niille erityisen tärkeä keino toimitusvarmuuden parantamiseksi.

Sähköverkkojen joustot supistuvat

Sähköverkkojen sisälle aikoinaan rakennetut joustot ja häiriötilanteita varten synnytetty varakapasiteetti supistuu nopeasti. Tästä pitää huolen yhteiskunnan nopeasti etenevä sähköistyminen. Samalla verkoissa välitettävät kuormat kasvavat.

Selvitys arvelee, että jatkossa sähköverkkoihin ei investoida varmuuden vuoksi, vaan sitä mukaa kun teollisuuden, sähköisen liikenteen ja kuluttajien tarpeet muuttuvat. Tässäkin yhteisvarastointi auttaa. Verkkoyhtiö voi reagoida tarpeiden muutoksiin nopeasti.

Erilaisille luonnontuhoille — erityisesti tulville — altistuvien komponenttien yhteisvarastointi tarjoaa kustannustehokkaan mahdollisuuden lyhentää korjausaikaa. Tällaisia komponentteja ovat mm. 110 kilovoltin pylväät ja niiden osat.

— Yhteisvarastoinnin avulla voidaan luoda toimivat käytännöt kriittisten infrastruktuurisektorien varautumis- ja valmiustason parantamiselle.

Riittääkö yksi varasto?

Yksi yhteinen varasto on selvityksen mukaan normaalioloissa silloin kustannustehokkain ratkaisu, jos varasto sijaitsee kantavien teiden varrella — tarpeeksi lähellä tärkeitä sähköverkon kohtia.

Varasto vaatii kuivan, lämpimän ja vartioidun tilan. Siellä on voitava käsitellä suurikokoisia ja raskaita komponentteja. Sähköverkkojen rakentamisessa tarvittavat osat sisältävät öljyjä ja kemikaaleja.

Varaston tilantarve määräytyy varastoitavien komponenttien lukumäärän ja koon perusteella. Esimerkiksi viisi päämuuntajaa vie yhteensä tuhat neliömetriä tilaa.

Varaston vuokra, lämmitys, kiinteistönhoito ja vartiointi aiheuttavat kustannuksia. Kustannuksiin on mahdollista vaikuttaa, jos varastointitapa ja paikka valitaan huolellisesti.

Komponenttien varastoiminen ulkona voi tuottaa säästöjä, mutta ulkona osat ovat alttiina säätilan aiheuttamille vaurioille, varkauksille ja ilkivallalle.

Verkkoyhtiöt omistajiksi

Yhteisvarastointia varten tarvitaan erillinen osakeyhtiö. Se omistaisi varastoidut komponentit. Yhtiön omistaisivat ne sähköverkkoyhtiöt, jotka tällä tavalla haluavat turvata kriittisten osien saatavuuden.

Toiminnan rahoitus tapahtuisi siten, että sähköverkkoyhtiöt pääomittavat varastoyhtiötä. Samalla ne maksavat yhtiön toimintakulut omakustanneperiaatteella.

— Omistuksen, kulujen ja rahoituksen jakautuminen perustuisi osakkaiden nimeämiin oman sähköverkkonsa kannalta kriittisiin komponentteihin, joiden saatavuuden yhtiöt haluavat varmistaa, selvitys toteaa.

Osakkaiden nimeämät komponentit ja tavoiteltu riskitaso vaikuttavat suoraan varastoitavien komponenttien määrään. Ensisijainen käyttöoikeus varastoituihin komponentteihin on niillä yhtiöillä, jotka ovat osallistuneet varastoinnin rahoitukseen.

Varastosta saa ottaa komponentin vain silloin, kun vastaava komponentti on aikuisen oikeasti vikaantunut sähköyhtiön verkossa. Muissa tapauksissa varautumisyhtiö tekee päätöksen komponenttien luovuttamisesta omistajien määrittelemien ehtojen mukaisesti.

Poikkeustapauksissa komponentteja voidaan myydä ulkopuolisille toimijoille. Tämä edistää varaston kiertoa ja alentaa kustannuksia. Sähköverkkoyhtiöiden lisäksi komponenttien käyttäjiä on teollisuudessa ja sähköntuotannossa.

Selvityksen toteutti HeadPower Oy Sähköntutkimuspoolin toimeksiannosta.

#sähköverkot