Nuorten enegiaunelmat, osa 3

Vaatimaton toive kuivasta Helsingistä

11.10.2024, kello 09:35

Teksti Hanna Höijer | Kuva Scanstockphoto

21-vuotias Anssi Timonen on monella tapaa keskiverto suomalainen korkeakouluopiskelija. Hän opiskelee tietojenkäsittelytieteitä Tampereen yliopistolla. Vaikka hän on kiinnostunut politiikasta ja ympäristökysymyksistä, hän ei ole erityisen perehtynyt kumpaankaan — energiakysymyksistä puhumattakaan. Millaisena Anssin kaltaiset nuoret käsittävät suomalaisen energia-alan?

Termi “energiamurros” ei ole sanana Anssille lainkaan tuttu, vaikka hän osaakin yhdistää sen ajatuksiin hiilineutraaliudesta ja vihreästä siirtymästä. Tietojenkäsittelytieteiden opiskelijana Anssi oppii yhteiskunnallisia kysymyksiä lähinnä uutisista — energia-alan uutisetkaan eivät ole herättäneet kiinnostusta tarpeeksi. Jos energiakysymyksistä on tullut luettua, rajoittuu se negatiivisiin uutisiin esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalaitoksen hinnasta tai myöhästymisistä.

Negatiiviset uutiset muovaavat Anssin käsitystä myös siitä, miten energiamurros etenee ja mitä sen kanssa tehdään. Hän arvostaa aitoja yrityksiä edistää vihreiden energiamuotojen käyttöä, josta hyvä esimerkki on investoinnit ydinvoimaan. Anssin mielestä ydinvoima on positiivinen osa Suomen tulevaisuutta. Median uutisointi ja poliittinen keskustelu eivät kuitenkaan herätä nuorissa luottamusta. Miten esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä luovutaan?

Poliitikoilta vastuunkantoa — yrityksiltä tekoja 

Vaikka Anssi ei ole energia-alan asiantuntija, hän tunnistaa metsäteollisuuden vihreän siirtymän ja energiamurroksen valtavana osana. Siksi Anssi odottaa valtioilta ja yrityksiltä toimia — niiden roolia hän korostaa enemmän kuin yksittäisen kuluttajan vastuuta.

Anssi kokee, että yrityksiä on turhan helppo syyttää — kuten monet nuoret kautta maailman tekevät. Enemmän vastuunkantoa hän odottaa valtioiden hallitukselta, jotta yrityksille saataisiin luotua taloudelliset kannustimet. Tämän jälkeen yritykset voivat keskittyä ympäristön ja talouden kannalta vastuullisiin tekoihin.

Unelmana Helsinki, joka ei jäisi veden alle

Anssi on vaatimaton mies, jolla on vaatimattomat unelmat. Hän toivoo ilmaston lämpenemisen pysähtyvän, jotta hän voisi heittää lumipalloja ystäviensä kanssa ja elää Helsingissä ilman kiduksia. Hän ei pysty kuvittelemaan vihreästä siirtymästä seuraavan negatiivisia vaikutuksia yksilöiden elämään.

Nämä toiveet ovat ajatuksia, jotka valtaosa nuorista jakaa. Siksi narratiivi “radikaaleista” ilmastoaktivisteista ja nuorista turhauttaa.

— Loppujen lopuksi haluamme vain elinkelpoisen planeetan, jolla kaikki voisivat elää hyvää elämää.

Sarjassa aikaisemmin julkaistut jutut:

Energia pelinappulana, epätasa-arvon muotona ja yhteisenä vastuuna

Energiamurros on vihreän siirtymän selkäranka — kohtuullisuutta unohtamatta

#energia ja asiakas