Terveisiä YK:n ilmastoneuvotteluista

Sukupolvien välisen yhteistyön merkitys kansainvälisessä ilmastopolitiikassa

12.06.2024, kello 13:36

Teksti Hanna Höijer | Kuva Scanstockphoto

Kello on 02.19 lauantaina 8.6.2024. Kirjoitan tätä hotellin sängyllä Saksan Bonnissa nukahtamisen partaalla. Takana on YK:n SB60-ilmastoneuvottelujen ensimmäinen viikko. Suomen nuorten ilmastodelegaatin roolissa olen täysivaltainen osa Suomen valtuuskuntaa asiantuntijajäsenen roolissa. Intensiiviseen viikkoon on kuulunut upeita ihmisiä, uuden oppimista, inspiroivia tapaamisia ja — ennen kaikkea — sanoinkuvailematonta turhautumista neuvottelujen etenemiseen. Vaikkakin raivostuttavaa, on se omiaan korostamaan sukupolvien välisen yhteistyön merkitystä kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa.

Delegaatin hommien ohella toimin kesän 2024 Energiateollisuus ry:llä harjoittelijana. Synergia ilmastopolitiikan ja energia-alan välillä lienee sanomattakin selvä — jopa kolme neljäsosaa globaaleista kasvihuonepäästöistä syntyy energiateollisuudesta. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että energia-ala olisi päästövähennysten kannalta ongelmallinen — päin vastoin. Energiamurroksella on valtava potentiaali kääntää ilmastonmuutoksen suunta, ja yksi tapa edistää tätä murrosta on YK:n ilmastoneuvottelujen kaltaisen kansainväliset foorumit. Tunnetuimmat YK-tason neuvottelut ovat vuosittain tapahtuvat COP-kokoukset (kuten COP28 Dubaissa vuoden 2023 lopulla). Näitä korkean profiilin kokouksia edeltää valtava määrä proseduraalista, teknistä, logistista ja poliittista taustatyötä, kuten nämä jokakesäiset Bonnin SB-kokoukset; eräänlaiset väli-COPit. 

Energiamurroksen ajaminen kansainvälisillä foorumeilla ei ole ainoastaan unelmointia, sillä valtavia loikkauksia on jo otettu. Dubain COP28-neuvotteluissa koko maailma sopi yksimielisesti kirjauksesta, jossa luvattiin luopua fossiilisista polttoaineista (virallinen YK-teksti: “transitioning away from fossil fuels”). Tämä kirjaus on historiallinen, sillä Dubaita ennen ei YK-tekstiin ole ikinä saatu mitään yhteistä kirjausta fossiilisista polttoaineista, vaikka niiden käytön tuhoisa vaikutus on ollut selvää jo vuosikymmeniä. Sitten huonoihin uutisiin: kirjauksesta puuttuu täysin konkreettiset toimet, välitavoitteet ja aikajana - käytännössä kaikki, jota sen tehokas toimeenpaneminen vaatii. Vaikka kirjaus asettaa yksityiselle sektorille ja maailman hallituksille selkeän yhteisen tavoitteen, se ei yksin takaa tarpeeksi tehokkaita ja kunnianhimoisia toimia. Tämän takia nämä foorumit ja keskustelut tarvitsevat nuoria.

Tämä SB60 on ensimmäiset neuvottelut COP28n jälkee, ja kaikkien neuvottelijoiden mielessä on sama kysymys; mitä nyt? Vuosikausien työn jälkeen kirjauksessa fossiilisista luopumisesta on — jossain määrin — onnistuttu, ja seuraavaksi pitäisi sopia toteutuksesta. Isot linjaukset - jos sellaisissa onnistutaan - tullaan tekemään seuraavassa COPissa (COP29 Bakussa), eli SB-kokouksilta ei lähtökohtana odoteta juuri mitään mainittavia tuloksia. Kokeneille neuvottelijoille tämä on itsestään selvää; Bonniin tullaan luomaan proseduraalinen pohja COPin neuvotteluille, kuten aina ennenkin. Virkamiestason neuvottelijoiden lisäksi paikalla on kuitenkin entistä enemmän nuoria, jotka eivät tätä pureskelematta niele. Kaikki maailman maat ovat tulleet tänne yhteen, kaikki maailman maat jakavat intressin pysäyttää ilmastonmuutos ja ajaa oikeudenmukaista energiamurrosta - ja silti jopa niissä proseduraalisissa neuvottelukohdissa edistytään vain hädin tuskin. Potentiaalistaan huolimatta kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat vääjäämättä hitaita ja turruttavia, jonka takia nuorten rooli on korvaamaton paitsi asiantuntijoina, niin myös kirittäjinä.

Vaikka olen saanut näistä neuvotteluista henkilökohtaisella tasolla paljon irti, en valitettavasti voi kertoa mistään sinua lukijaa kiinnostavista tuloksista. Kahden viikon intensiivisestä kansainvälisen politiikan harrastamisesta jää käteen kasa epämääräisiä odotuksia loppuvuoden COP29-neuvotteluja varten. Jos paikalla ei olisi nuoria, saattaisi tämä olla ainoa käteen jäävä asia. Nuorten osallisuuden myötä neuvotteluissa on kuitenkin hitaasti rakennettu entistä yhtenäisempää kunnianhimon tasoa, entistä vahvempaa käsitystä ilmasto-oikeudenmukaisuudesta sekä entistä kattavampia maailmanlaajuisia nuorten toimijoiden verkostoja. Mitkään näistä tuloksista eivät yksin riitä mihinkään — mutta yhdessä? Yhdessä ne mahdollistavat — valtioiden rohkeuden salliessa — tehokkaiden kansainvälisten raamien rakentamisen kunnianhimoisten kansallisten tekojen takaamiseksi.

#ilmastonmuutos #ilmastopolitiikka