Sähköjohdannainen – onko se jotain syötävää?

26.06.2024, kello 14:51

Sähköjohdannainen on sopimus, jota arvopaperiksikin voidaan kutsua, jonka perustella johdannaisen ostajan ja myyjän välillä siirretään rahaa sovittuna aikana tulevaisuudessa. Sähköjohdannaisia on monenlaisia, mutta perustyypit ovat futuuri, forward ja optio. Ylivoimainen enemmistö sähkön johdannaiskaupasta käydään futuureilla ja forwardeilla. Futuuri- ja forward ovat varsin samankaltaisia tuotteita ja lopputulokseltaan käytännössä identtiset. Näiden tuotteiden erovaisuuteen palataan myöhemmin tässä tekstissä, mutta optioiden yksityiskohdat jätetään tämän blogin ulkopuolelle.

Sähkön johdannaiskauppa liittyy kiinteästi Nord Pool tai EPEX-sähköpörssin kautta käytävään tuntikohtaiseen fyysiseen energiakauppaan, jota käydään vuorokausimarkkinalla (day-ahead) pörssisähkön hinnoilla eli spot-hinnoilla. Perusajatus on, että sähkön myyjä ostaa asiakkaidensa kuluttaman sähkön tuntikohtaisella pörssisähkön hinnalla, eli spot-hinnalla, ja sähköntuottaja myy voimalaitostensa tuottaman sähkön sähköpörssiin spot-hinnalla. Koska spot-hinnat vaihtelevat huomattavan paljon, sisältyy sähkön ostamiseen ja tuottamiseen huomattavan suuri hintariski. Sähkön ostajalle riskinä ovat korkeat hinnat ja sähköntuottajalle matalat hinnat. Jos sähkönmyyjä myy sähköä etukäteen sovitulla kiinteällä hinnalla vaikka kahdeksi vuodeksi eteenpäin, olisi liiketoiminnan kannattavuuden nimessä suotavaa, että sähkön ostohinta pysyisi sähkönmyyjälle pienempänä kuin se hinta, jolla sähkö myydään eteenpäin asiakkaille. Vastaavasti, jos sähköntuottaja myy tuottamansa sähkön sähkömarkkinoille, on hyvä varmistua, että tuotetusta sähköstä saatava hinta on suurempi kuin sähköntuotannon kustannukset.

Käymällä kauppaa sähköjohdannaisilla sähköyhtiö voi kiinnittää omaa sähkönosto- tai myyntihintaansa etukäteen tulevaisuuteen (futuurit ja forwardit) tai asettaa tulevaisuuden sähkön ostolle hintakaton tai sähkön myynnille hintalattian (optiot). Sähköjohdannaisten keskeisin idea onkin, että johdannaiskaupan perusteella ostajan ja myyjän välillä siirtyvä raha tasoittaa spot-hinnan vaihteluita.

Sähköjohdannaisten perusidea

Futuuri- ja forward-kaupassa lopullisen ostajan ja myyjän välillä siirtyvän rahan määrän ratkaisee kolme asiaa:

1. Futuurin/forwardin kauppahinta (€/MWh).
2. Futuurin/forwardin volyymi. Kaupankäyntivolyymi on aina tietty energiamäärä (MWh), joka useimmiten ilmoitetaan ns. toimitusjakson keskitehona (MW). Toimitusjakso voi olla esim. joku tietty päivä, viikko, kuukausi, kvartaali tai vuosi.
3. Sähköpörssin tuntikohtaisten, tulevaisuudessa varttikohtaisten, hintojen keskiarvo (€/MWh) futuuri-/forward-kaupan toimitusjaksolta.

Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki, joka toivottavasti valaisee futuurin/forwardin perusideaa. Olkoon sähkönmyyjällä teollisuusasiakas, jonka sähkönkulutusprofiili on hyvin tasainen. Kiinnittääkseen kyseisen asiakkaan sähkönhankintakustannuksia etukäteen, sähkönmyyjä ostaa esim. ydinvoimaa tuottavalta sähköntuottajalta Suomen aluehintaa koskevan forwardin vuoden 2024 syyskuulle hintaan 50 €/MWh. Ennusteen mukaisesti asiakas tulee kuluttamaan sähköä tasaisella 10 MW teholla koko syyskuun ajan, ja forward-kaupan volyymiksi sovitaan tuo 10 MW. Koska syyskuussa on 720 tuntia, on sekä kaupan volyymi että asiakkaan kulutusennuste energiassa mitattuna 10 MW × 720 h = 7 200 MWh. Kun syyskuu on ohi, nähdään, että Suomen hinta-alueen pörssisähkön keskiarvo kyseisenä kuukautena oli 60 €/MWh. Tällöin futuurin myyjä joutuu maksamaan futuurin ostajalle spot-toteuman ja forwardin kauppahinnan välisen erotuksen sovitulle volyymille. Tätä johdannaiskauppaan liittyvää tilitystä sanotaan nettoarvon tilitykseksi, ja tässä tapauksessa sen suuruus olisi (60 €/MWh – 50 €/MWh) × 7 200 MWh = 72 000 €.

Kuukauden aikana sähkönmyyjä ostaa asiakkaansa kuluttaman sähköenergian tunti tunnilta sähköpörssistä, jolloin spot-oston keskihinnaksi tulee yllä mainittu 60 €/MWh. Tällöin sähkönmyyjän fyysisen spot-hintaisen sähkön ostokustannukset ovat 10 MW × 7 200 MWh × 60 €/MWh = 432 000 €. Kun sähkönmyyjä vähentää tästä kustannuksesta forwardin myyjän maksaman nettoarvon tilityksen, muodostuu kokonaissähkönhankintakustannuksiksi 432 000 € – 72 000 € = 360 000 €. Koska asiakas kulutti sähköä ennusteen mukaisesti 7 200 MWh, voidaan asiakkaan sähkönhankinnan keskihinta laskea jakamalla kokonaiskustannukset energiamäärällä: 360 000 €/7200 MWh = 50 €/MWh, joka on täsmälleen tehdyn forward-kaupan kauppahinta. Jos Suomen hinta-alueen spot-hintojen keskiarvo olisi alle forwardin kauppahinnan, vaikkapa 40 €/MWh, joutuisi sähkönmyyjä vastaavasti maksamaan forwardin myyjälle forwardin kauppahinnan ja spot-keskihinnan välisen erotuksen, mutta toisaalta sähkönmyyjä saisi ostettua sähköpörssistä alhaisemmalla keskihinnalla. Myös tässä tapauksessa kokonaissähkönhankintakustannukset olisivat täsmälleen samat kuin jos spot-keskihinta olisi ollut 60 €/MWh.

Mitä tapahtuu esimerkissä mainitulle ydinvoimaa tuottavalle sähköntuottajalle? Kyseinen tuottaja myy syyskuun aikana oman sähköntuotantonsa sähköpörssiin, ja saa tasaiselle 10 MW ydinvoimatuotanto-osuudelleen esim. keskihinnan 60 €/MWh, mutta tässä skenaariossa tuottaja joutuu vastaavasti maksamaan myymänsä forwardin takia nettoarvon tilityksen forwardin ostajalle, jolloin tuottajan omalle tuotannolleen saama keskihinta on yllä olevan logiikan mukaisesti täsmälleen sama kuin forwardin kauppahinta eli 50 €/MWh. Edullisemman spot-hintatoteumaskenaariossa logiikka on edelleen täysin sama, ja myyjän tuotannolleen saama keskihinta säilyy forwardin kauppahinnassa 50 €/MWh.

Edellinen esimerkki tahtoo sanoa, että vaikka pörssisähkön eli spot-hinnat vaihtelevat huomattavasti, voi sähkönmyyjä kiinnittää sähkön ostohintaansa tulevaisuuteen ostamalla forwardin, ja sähkön tuottaja voi kiinnittää tuotantonsa myyntihinnan myymällä forwardin. Usein onkin niin, että futuurien/forwardien ostajat ovat sähkönmyyjiä ja futuurien/forwardien myyjät ovat sähköntuottajia, jolloin kauppaintresseistä muodostuu kauniisti pari.

Johdannaiskauppaa käydään johdannaispörssissä ja kahdenvälisesti

Pohjoismaissa sähköjohdannaisilla käydään kauppaa tällä hetkellä enimmäkseen Nasdaq OMX Commodities -johdannaispörssissä sekä kahdenvälisenä OTC-kauppana (Over The Counter). Pohjoismaisia sähköjohdannaisia on noteerattu myös EEX-pörssissä, mutta siellä kaupankäyntimäärät ovat pieniä. Yllä olevassa esimerkissä tehtiin johdannaiskauppa kuukausituotteella, mutta Nasdaqissa noteerataan kuukausituotteiden lisäksi myös päivä-, viikko-, kvartaali- ja vuosifutuureja.

Nasdaqin johdannaiset jakaantuvat käytännössä kahteen tyyppiin: systeemihintaisiin johdannaisiin ja aluehintaerojohdannaisiin. Pohjoismaissa tuntikohtaiset (jatkossa varttikohtaiset) spot-hinnat lasketaan kullekin hinta-alueelle sekä erikseen ns. systeemihinnalle. Systeemihinta on teoreettinen hinta, joka muodostuisi yhteisesti kaikille hinta-alueille silloin, kun Pohjoismaissa ei eri hinta-alueiden välillä olisi sähkönsiirron pullonkauloja. Aluehintaero tarkoittaakin jonkun tietyn hinta-alueen (kuten Suomi) spot-hinnan ja systeemihinnan välistä erotusta. Jos futuuri-/forward-kaupalla halutaan kiinnittää jollakin hinta-alueella sähkön ostohinta tietylle tasolle, täytyy kauppa tehdä sekä systeemihintaisella että aluehintaerotuotteella, jolloin sähkön kiinnitetyksi hinnaksi tulee systeemihintaisen ja aluehintaerotuotteen kauppahintojen summa. Systeemihintaisen tuotteen kaupassa nettoarvon tilitys tehdään systeemi-spot-hintojen keskiarvoja vasten ja aluehintaerotuotteissa spot-hinnoissa toteutuneita aluehintaeroja vasten. Lisäksi tämän kirjoitushetkellä EEX-johdannaispörssissä voidaan myös käydä kauppaa suoraan eri hinta-alueita koskevilla futuureilla.

Yksi Nasdaqissa tehtyyn futuurien kauppaan liittyvä käytäntö on ns. splittaus. Jos kauppa on tehty vuosituotteella, jonka toimitusjakso on vaikka kalenterivuosi 2025, niin vuoden 2024 lopulla vuosituote jaetaan eli splitataan seuraaviksi tuotteiksi: kuukausituotteiksi tammikuu 2025, helmikuu 2025 ja maaliskuu 2025 sekä kvartaalituotteiksi Q2-2025, Q3-2025 ja Q4-2025. Kvartaalin lopussa alkavaa kvartaalia koskeva tuote splitatataan taas kolmeksi kuukausituotteeksi. Esim. maaliskuun 2025 lopussa Q2-2025-tuote splitataan kuukausituotteiksi: huhtikuu 2025, toukokuu 2025 ja kesäkuu 2025. Lopullinen spot-keskihinnan ja johdannaisen hintaan pohjautuva nettoarvon tilityksen selvitys tehdään kuukausitasolla aina kunkin päättyneen kuukauden osalta. Eri asia on tietysti päivä- ja viikkotuotteet, jotka selvitetään päivä- ja viikkotasolla. OTC-johdannaiskaupoissa ja pidemmissä tuotteissa selvitysjakso on lähes aina kuukausi.

Nasdaqissa kaupankäynnin kohteena olevia tuotteita voi tarkastella osoitteesta.

Kyseiseltä sivulta voi katsella myös mm. kunkin tuotteen osto- ja myyntilaitahintoja, viimeisimpiä kauppahintoja, kauppamääriä ja päivittäisiä päätöskursseja. Nasdaqissa kullekin futuurille on olemassa oma koodinsa. Esim. ENOFUTBLYR-25 tarkoittaa vuoden 2025 systeemihintaista tuotetta, ENOFUTBLQ1-25 tarkoittaa vuoden 2025 ensimmäisen kvartaalin käsittävää systeemihintatuotetta, ja ENOAFUTBLMJUL-24 tarkoittaa vuoden 2024 heinäkuun (JUL = July) systeemihintaista tuotetta. Kirjain A tarkoittaa Average rate -termiä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tuotteella voi käydä kauppaa myös toimitusjakson (esim. edellisessä tapauksessa heinäkuu) ajan. Suomen hinta-aluetta koskevat aluehintaerotuotteet alkavat kirjainlyhenteellä SYHEL, jossa SY tarkoittaa systeemihintaa ja HEL Helsinkiä eli Suomen hinta-aluetta. Nasdaqissa noteerataan myös ns. DS (Deferred Settlement) -futuureja, jotka ovat hyvin lähellä ”perusfutuureja”. DS-futuureilla käytiin kauppaa menneinä vuosina paljonkin, mutta niiden kaupankäyntimäärät ovat laskeneet erittäin pieneksi, kun kaupankäynti on siirtynyt futuureihin. Futuurien ja DS-futuurien eroihin ei mennä tässä blogissa tarkemmin.

Niin kuin aikaisemmin mainittiin, forward- ja futuuri-sopimukset ovat erilaiset mutta lopputulemaltaan käytännössä identtiset. Keskeisin ero niiden välillä on siinä, milloin rahaa siirtyy ostajan ja myyjän välillä. Forwardin (joilla käydään kauppaa lähinnä kahdenvälisesti OTC-markkinoilla) tapauksessa edellä kerrotussa esimerkissä mainittu nettoarvon tilitys ja siten rahan siirtyminen tapahtuu ns. toimitusajan, esim. syyskuu 2024, lopussa, jolloin verrataan forwardin kauppahintaa spot-keskiarvoon. Futuurikaupoissa rahaa siirtyy ostajan ja myyjän välillä kahdessa vaiheessa: ns. arvonmuutostilityksenä jokaisena johdannaispörssin aukiolopäivänä sekä toimitusjakson lopussa spot-hintatoteumaan perustuen.

Arvonmuutostilityksen idea on seuraava. Jos jonkin johdannaisen päätöskurssi nousee edellisestä päivästä, joutuu johdannaisen myyjä maksamaan johdannaisen ostajalle summan, joka on johdannaisen hinnanmuutos kerrottuna kaupan volyymilla. Jos sähkönostaja on ostanut 5 MW systeemihintaista syyskuun kuukausituotetta ja seuraavana päivänä kyseisen tuotteen päätöskurssi nousee 2 €/MWh, joutuu johdannaisen myyjä maksamaan johdannaisen ostajalle 2 €/MWh × 5 MW × 740 h = 7 400 €. Jos taas johdannaisen päätöskurssi laskee edellisen päivän päätöskurssia alemmaksi, siirtyy rahaa vastaavasti toiseen suuntaan. Kun syyskuu on lopulta ohi, tehdään kuukausifutuurin ostajan ja myyjän välillä lopullinen selvitys, jossa kyseisen futuurin viimeisen kaupankäyntipäivän päätöskurssia verrataan tuotteen toimitusjakson spot-keskihintaan. Kun päivittäiset arvonmuutostilitykset ja spot-hintaan pohjautuvan selvityksen rahan liikkeet lasketaan yhteen, on tuloksena kummallekin osapuolelle juuri se rahamäärä, joka vastaa alkuperäisen futuurikauppahinnan ja spot-hinnan välistä erotusta. Toisin sanoen, se ajatus, että futuurin ostaja kiinnittää sähkön ostohintaansa futuurin kauppahintaan, pitää edelleen paikkansa.

Johdannaismarkkinoiden tulevaisuus

Sähkönmyyjille ja -tuottajille on jatkossakin tärkeää, että sähkön osto- ja myyntihintaa voidaan kiinnittää etukäteen, ja tähän tarkoitukseen sähköjohdannaiset ovat mainio väline. Johdannaispörssien sähköjohdannaiskaupankäyntimäärät ovat laskeneet vuosien varrella eri syistä. Vuoden 2008 tuntumassa olleen finanssikriisin seurauksena sääntelyä tiukennettiin, mikä ajoi markkinoiden toiminnalle tärkeitä spekulatiivisia kaupankävijöitä pois markkinoilta. Vuoden 2022 energiakriisi kiihdytti toimijoiden pakoa pois johdannaispörsseistä suurien hintavaihteluiden takia nousseiden vakuusvaatimusten vuoksi, ja monet toimijat siirtyivät kahdenväliseen OTC-kaupankäyntiin, mikä alensi sähköjohdannaisten pörssikaupan likviditeettiä entisestään. Koko alan, ja lopulta myös sähkökäyttäjien ja sähkölaskujen maksajien edun, takia olisi tärkeää, että jatkossakin olisi tehokkaat ja riittävän likvidit johdannaismarkkinat.

Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n riskienhallintapäällikkö

#sähkömarkkinat #sähkön hinta

Jaa artikkeli: