Teollisuuspoliittinen strategia paaluttaa menestystekijät

Puhdas energia — näin syntyy menestys

12.12.2024, kello 14:55

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Suomalainen teollisuus menestyy, kunhan se sähköistyy ja puhdistuu. Siksi puhdas energia ja toimivat energiaverkot ovat uuden teollisuuspoliittisen strategian ytimessä.

Valtion rooli teollisuuspolitiikassa vaihtelee poliittisten suhdanteiden mukaan. Kaukana menneisyydessä yritystoiminnan käynnistämiseen tarvittiin runsaasti valtiollista pääomaa. Valtio omisti yrityksiä lähes kaikilta toimialoilta, kun yksityistä pääomaa ei ollut.

Markkinaliberalismin hengessä valtio kuitenkin hiljalleen vetäytyi yritystoiminnasta. Tähän ohjasivat myös Euroopan unionin markkinahenkiset periaatteet ja nihkeä suhtautuminen valtiollisiin tukiin. Pandemia, energiakriisi ja Ukrainan sota palauttivat asetelman kohti lähtöruutua.

Euroopan unionin jäsenvaltiot ryhtyivät kilvan tukemaan omaa teollisuuttaan. Osin tähän ohjasi kriisien tuoma epätoivo, osin amerikkalaisten massiiviset tukiohjelmat, joiden avulla kansainvälisiä yrityksiä houkuteltiin investoimaan Yhdysvaltojen rajojen sisäpuolelle.

Euroopan unioni höllensi tilapäisesti valtintukisääntöjen tulkintaa. Nyt näyttää siltä, että paluuta pandemiaa edeltäneeseen aikaan ei enää ole — ainakaan täydellisesti. Eurooppa on juopunut valtiontukien käytöstä.

Valtion roolin muuttuminen näkyy ja tuntuu työ- ja elinkeinoministeriön uudessa teollisuuspoliittisessa strategiassa. Vaikka Suomi ei koskaan kykene tukemaan yrityksiä yhtä avokätisesti kuin amerikkalaiset, odotetaan valtion tekevän vähintään sellaisia asioita, joihin yritykset eivät markkinaehtoisesti kykene.

Kansainvälisen kaupan periaatteiden muuttuminen ja suurvaltojen välinen nokittelu sopivat huonosti viennistä elävälle Suomelle. Kansainvälisen kaupan avoimuus saa nyt väistyä. Valtiot ovat yhä useammin yritysten mukana kilpailemassa kriittisistä raaka-aineista ja murroskauden teknologiasta.

Yritysten kilpailuasetelma horjuu, kun vanhat arvoketjut natisevat. Suomessa valtion on keksittävä uusia toimia.

Vientiteollisuus korostuu

Uusi teollisuuspoliittinen strategia on vientivetoinen. Se korostaa vientivetoisen talouskasvun elävöittämistä. Tämä on loogista. Julkinen talous voi paremmin, jos saadaan uusia vientituloja.

Viennin merkitystä korostetaan Suomen menestystekijänä. Tästä huolimatta Suomi ei ole poikkeuksellisen riippuvainen viennistä muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna. Viennin osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli 41 prosenttia vuonna 2023. Euromailla se oli keskimäärin 51 prosenttia.

Teollisuuspoliittinen strategia huomauttaa, että suomalaisella viennillä on rakenteellinen ongelma. Suurimman osan vientituloista tahkoaa pieni suuryritysten joukko. Pienet ja keskisuuret yritykset eivät ole onnistuneet kansainvälisen kaupan avauksissa kovin hyvin. Tälle pitäisi tehdä jotain.

Toinen kansainvälisen kaupan ongelma on alijäämäinen vaihtotase. Suomeen tuodaan enemmän tavaraa kuin Suomesta viedään. Vaihtotase muuttui alijäämäiseksi jo 2010-luvun alussa, kun suomalaisen sähkö- ja elektroniikkateollisuuden vienti hiipui pysyvästi. Suomen Pankki arvioi, että vaihtotase pysyy pitkällä aikavälillä alijäämäisenä yksittäisistä ylijäämävuosista huolimatta.

Energiasta korjausliike?

Myös Suomen energiatase on alijäämäinen. Suomeen siis tuodaan enemmän energiatuotteita kuin viedään. Eniten Suomeen tuodaan öljytuotteita. Kakkosena on sähkö, kolmosena kivihiili ja nelosena maakaasu. Teollisuuspoliittinen strategia ennakoi kuitenkin muutoksia energiataseeseen.

Puhtaan siirtymän sekä bio- ja kiertotalouden mahdollisuuksien hyödyntäminen on yksi strategian seitsemästä päätavoitteesta. Energiatase on leivottu tavoitteen sisälle — tai on tavoitteen johdannainen. Jos energiaa koskevat tavoitteet toteutuvat, voi energiatase heilahtaa ylijäämäiseksi.

Moni jo toteutunut asia johtaa tähän suuntaan. Venäläisen sähkön ja energiahakkeen tuonti katkesi, kun Venäjä asetettiin kauppasaartoon. Venäläinen tuontienergia korvattiin kotimaisella.

Kivihiilen kieltolaki lopettaa lähivuosina kivihiilen käytön energiantuotannossa — ja kivihiilen tuonnin. Teollisuuden sähköistyminen taas vähentää maakaasun ja öljytuotteiden kysyntää.

Jos biokaasujen käyttö saadaan kasvuun, vähenee tuontiin perustuvan maakaasun ja LNG:n käyttö. Maakaasun tuonti tuskin loppuu kokonaan. Maantieliikenne voi olla vielä pitkään riippuvainen fossiilienergian tuonnista.

Sähköistymiselle vauhtia

Strategian perusteella hallitus haluaa tavalla tai toisella tukea teollisuuden sähköistymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että puhtaalla sähköllä korvataan fossiilienergian käyttöä teollisuudessa. Samalla päästöttömän sähkön kysyntää kasvaa — tarvitaan yhä enemmän uusia voimalaitoksia ja on pidettävä huoli siitä, että hallinnolliset esteet eivät hidasta voimalaitosten rakentamista.

Suomen sähkö- ja energiaomavaraisuus paranevat kohisten, jos kaikki sujuu käsikirjoituksen mukaan. Hurjimmissa visioissa Suomesta tulee puhtaan sähkön viejä. Jos näin käy, on tulevaisuuden energiatase taatusti ylijäämäinen eikä siinä paljoa paina, vaikka osa kansalaisista pöristelisi vanhoilla bensamoottoriautoilla.

Pohjoismaisiin sähkömarkkinoihin vahvasti integroitunut Suomi tuo sähköä myös tulevaisuudessa pohjoismaisilta markkinoilta aina, kun sitä on saatavilla sopivaan hintaan. Tähän ajatukseen yhteismarkkinat perustuvat. Hieman onnahdellen yhteisiltä markkinoilta ostettu sähkö kirjataan tuonniksi ja sinne myyty sähkö kirjataan vienniksi, vaikka kotimarkkinoilla ei vientiä ja tuontia tunneta.

Energia on mahdollistaja — aina vaan

Toimitusvarmuus, kilpailukykyinen hinta ja puhtaus. Näistä aineksista on teollisuuden tarvitsema energia leivottu. Energia on yhä syvemmällä Suomen teollisuuden kilpailukyvyn ytimessä, vaikka teollisuuspoliittisessa strategiassa energiaa ei kovin usein mainita.

Energian asema näkyy teollisuuden ilmoittamissa investointisuunnitelmissa. Suunnitelmien mukaan teollisuus aikoo parhaimmillaan käyttää yli 240 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä. Näistä kaikki tuskin toteutuvat, mutta jo sata miljardia vuoteen 2050 mennessä olisi huikea saavutus.

Strategia huomauttaa, että ”puhdas siirtymä edellyttää järjestelmätason muutosta koko yhteiskunnassa ja kokonaisvaltaista talouden rakenteiden uudistamista”. Ei siis mikään pieni savotta.

Strategian taustalaskelmat paljastavat, että kansainvälisten ilmastositoumusten toteuttamiseksi tarvittavat vähähiiliset ratkaisut saattavat nostaa puhtaan teknologian kysyntää kansainvälisillä markkinoilla vähintään 20 prosentilla. Jos suomalainen teollisuuspolitiikka onnistuu, voi Suomi kääriä potista yli kolme miljardia euroa vientituloja joka vuosi.

Energiateollisuus suurin investoija

Suomen teollisista investoinneista energiateollisuuden osuus on ollut jo vuosia suurin. Rynnistys näyttää jatkuvan tulevaisuudessa, vaikka epävarmuustekijöitäkin on ilmaantunut. Uusiin voimalaitoksiin investoidaan vain silloin, kun sähkölle on kysyntää. Kysynnän volyymiin taas vaikuttaa se, miten teollisuuden sähköistyminen etenee.

Vetytaloudelta odotetaan paljon, vaikka osa odotuksista sisältää annoksen hypetystä. Toteutuessaan vetytalous imaisee joka tapauksessa röykkiöittäin investointieuroja. Suomen sähköntuotanto saattaa kaksinkertaistua suhteellisen lyhyessä ajassa eivätkä vedyntuotannossa tarvittavat elektrolyyserit ole halpoja laitteita. Valtakunnallisen vetyverkon rakentaminen tyhjästä on sekin useiden miljardien hanke.

Teollisuuspoliittinen strategia kuitenkin huomauttaa, että Suomella on hyvät mahdollisuuden lisätä puhtaan sähkön tuotantoa.

— Tämä edellyttää markkinoille uskottavaa näkymää siitä, että Suomi tavoittelee tosissaan kasvua puhtaan talouden avulla ja että sillä on tahtotila luoda kasvulle suotuisa toimintaympäristö, strategia toteaa.

Kaksi ylitse muiden

Investointeja houkutteleva toimintaympäristö, yksityistä rahoitusta vauhdittava julkinen rahoitus, aineettomaan pääomaan panostaminen, tutkimus, puhdas siirtymä, infrastruktuurin ja logistiikan kehittäminen sekä osaavan työvoiman varmistaminen. Nämä ovat teollisuuspoliittisen strategian seitsemän tavoitetta.

Energiatoimialan kannalta tärkeimmät ovat puhtaan siirtymän hyödyntäminen ja infrastruktuuriin panostaminen.

Strategia arvioi, että puhtaaseen siirtymään liittyvät kestävyysvaatimukset muuttavat markkinoita pysyvästi. Samalla käynnistyy globaali investointiaalto. Tähän saumaan Suomen on iskettävä, jotta mahdollisimman moni kansainvälinen investointi saadaan Suomeen. Tavoitteena on siis menestyminen puhtaan siirtymän investointikisassa.

Kiertotaloudessa voidaan hyödyntää tehokkaasti teollisuuden sivuvirtoja. Tässäkin Suomella on mahdollisuuksia. Suomen vahvuutena on biopohjainen hiilidioksidi, jota syntyy biomassoja polttavista laitoksista. Hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö taas voidaan yhdistää vetytalouden ratkaisuihin.

— Sopivalla ohjauksella voidaan vauhdittaa kiertotalousratkaisuiden toteutumista kemianteollisuudessa, muovien valmistuksessa ja ravinteiden kierrossa, strategia toteaa.

Vetytalouden kannattavuutta parantaa vedynvalmistuksessa syntyvien hukkalämpöjen hyödyntäminen kaukolämpöverkoissa. Tätä mahdollisuutta ei ole muissa Euroopan maissa.

Onnistumisen edellytyksenä on ennakoiva energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka. Sääntelyn, rahoituksen ja riskienjakamisen olisi myös syytä olla kunnossa, kuten strategiassa todetaan.

Toimia kotona ja EU:ssa

Puhtaan energian saatavuus kilpailukykyiseen hintaan ja toimitusvarmuus. Samat ydinasiat korostuvat vuodesta toiseen — nyt teollisuuspoliittisessa strategiassa, mutta myös Euroopan unionin linjauksissa.

EU-komission lanseeraama Clean Industrial Deal kurkottelee kohti puhdasta, kohtuuhintaista ja toimitusvarmaa energiaa kotimaisen teollisuuspoliittisen strategian tapaan. Näillä eväillä koko Euroopan teollisuuden kilpailukyky saadaan kuntoon.

Mitä muuta Keski-Euroopasta on odotettavissa? Ainakin EU:n biotalousstrategia odottaa päivittämistä ja muitakin säädöksiä jäi edellisen komission jäljiltä toteuttamatta. Ne koskevat teollisuuden vähähiilisyyttä, kiertotaloutta ja bioteknologian käyttöä.

Strategia huomauttaa, että Suomen kannalta oleellista olisi saada EU-päättäjät tunnistamaan laaja-alaisesti bio- ja kiertotalouden ratkaisut ja puhtaiden teknologioiden rooli. Suomalaisia hieman huolettaa ydinvoiman asema: hyväksytäänkö se samalla tavalla puhtaaksi sähköntuotantomuodoksi kuin tuulivoima.

Mikä on kantaverkkoyhtiöiden investointikyky?

Hallitus on päättänyt huolehtia siitä, että sähkön kantaverkoista vastaavalla Fingridillä ja kaasuverkoista vastaavalla Gasgridillä on riittävästi resursseja investoida kantaverkkojen kehittämiseen. Asia mainitaan erikseen teollisuuspoliittisessa strategiassa.

Logistiikka, infrastruktuuriin panostaminen ja teolliset keskittymät ovat toinen energiateollisuutta koskettava teollisuuspoliittisen strategian tavoite. Teollisuudella menee kurjasti, jos energiaverkot eivät kykene välittämään energiaa.

Kun uusia voimalaitoksia rakennetaan, olisi ne voitava kytkeä mahdollisimman nopeasti kantaverkkoon. Tällä hetkellä uutta tuulivoimaa rakennetaan keskimäärin tuhat megawattia joka vuosi. Vauhti todennäköisesti kiihtyy, kun vetytalous saa vauhtia ja kun tuulivoimarakentaminen suuntautuu merelle.

Lupajärjestelmän hitaus on ainakin yksi energiaverkkojen rakentamista hidastava tekijä. Joissakin tapauksissa rahoituksen järjestäminen voi olla haastavaa. Kumpaakin voi helpottaa politiikkatoimien avulla.

Teollisuuspoliittinen strategia ei kuitenkaan sisällä kovin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Niihin palataan tarkemmin energia- ja ilmastostrategian valmistelun yhteydessä, joka on niitä varten luontevampi paikka. Silloin on tarkoitus ”luoda pitkän aikavälin kehittämiskuva teollisuuden tarpeita parhaiten palvelevasta energiainfrastruktuurista”.

Koko teollisuuspoliittinen strategia on luettavissa täältä.

 

 

#energiantuotanto #energiapolitiikka #sähköverkot