Talvikauden tihulainen

Teksti Petri Sallinen

Talvikaudella puiden oksien ja runkojen ympärille kerääntyvä raskas lumi saattaa painaa puita sähköjohdoille. Tykkylumeksi kutsuttu ilmiö aiheuttaa pahimmillaan sähkökatkoksia. Tykkylunta voi kerääntyä myös ilmajohtoverkoissa käytettyjen johtimien ympärille. Silloin jännitteinen johto voi painua lähelle maan pintaa — jännitteinen johto on vaarallinen.

Kostea ilma, sumu ja sumupilvet ovat otollista aikaa tykkylumen syntymiselle. Kun ilmassa on runsaasti kosteutta, pääsevät vesimolekyylit kiinnittymään puiden oksille. Lumihiutaleet taas tarttuvat herkästi kostuneille oksille ja puun pinnoille. Sivutuuli edesauttaa entisestään lumen kertymistä puiden ympärille.

Tyynellä säällä vain pieni osa lumihiutaleista törmää puihin. Voimakas tuuli taas varistelee oksat puhtaiksi. Tykkylumelle otollisin tuulen voimakkuus on kolmesta kuuteen metriä sekunnissa.

Yleisimmin tykkylumi syntyy huurtumalla. Pienistä pilvi- ja sumupisaroista kerääntyy puiden ympärille huurretta, joka sitoo itseensä lumihiutaleita ja jääkiteitä. Huurretykky on nimensä mukaisesti suurimmaksi osaksi huurretta.

Toinen tykkylumen muoto on nuoskatykky. Sitä muodostuu kosteana satavasta lumesta. Kostea lumi tarttuu herkästi puiden oksille, jonka jälkeen nuoska sitoo itseensä tehokkaasti myös tavalliset kuivemmat lumihiutaleet. Mahdollinen vesisade lisää oksille kertyvän nuoskatykyn painoa. Lyhyet pakkasjaksot voimistavat entisestään tykkylumikerroksen kasvua.

Metsäisten alueiden ongelma

Tykkylumi haittaa sähkönjakelua erityisesti metsäisillä alueilla. Metsiin rakennettuja ilmajohtoverkkoja varten on yleensä hakattu 6–10 metriä leveä johtokatu. Johtokatuun rajoittuvaa aluetta kutsutaan ”vierimetsäalueeksi”.

Vierimetsiä ei aina hoideta yhtä tehokkaasti kuin muuta metsää. Metsäurakoitsijat arastelevat työskentelyä sähköjohtojen läheisyydessä. Tämä on johtanut siihen, että vierimetsiin on päässyt kasvamaan riukumaisia ja honteloita puita, jotka tavallisesta talousmetsästä siivotaan pois.  Riukumainen puu ei kestä tykkylumen painoa — se pääsee taipumaan sähköjohtojen päälle. Erityisen ongelmallisia sähkönjakelun kannalta ovat hontelot koivut.

Lumi- ja jääkuormat aiheuttavat vuosittain vajaat seitsemän prosenttia sähkönjakelun häiriöistä. Tuulesta ja myrskyistä aiheutuvien keskeytyksien osuus on kuitenkin selvästi suurempi — lähes 35 prosenttia.

Tykkylunta joskus myös johdoilla

Tykkylunta voi kertyä myös jännitteisen ilmajohdon ympärille. Jännitteinen johto on hitusen lämmin, joten kaikkiin johtoihin lunta ei pääse kertymään. Vähän käytössä olevien johtojen ympärille tykkylunta kertyy herkemmin: mitä vähemmän johdoissa on virtaa, sitä herkemmin niihin muodostuu tykkylunta.

Tykkylumen painosta johdin voi joskus painua niin lähelle maata, että ihminen pääsee koskettamaan sitä. Jännitteinen johto on aina vaarallinen. Koska tavallinen ihminen ei voi tietää, onko johdossa jännitettä vai ei, on parempi pysyä johdosta mahdollisimman kaukana. Tykkylumen alas painamasta johdosta voi ilmoittaa oman alueensa verkkoyhtiölle tai yleiseen hätänumeroon.

Ilmajohdot katoavat metsistä

Ilmajohtojen määrä vähenee jatkuvasti Suomessa — etenkin metsiin rakennettujen ilmajohtojen arvioidaan katoavan jopa kokonaan. Samalla vähenevät säätilasta ja tykkylumesta aiheutuvat sähkökatkokset.

Sähkömarkkinalaki ohjaa verkkoyhtiöitä rakentamaan säävarmoja verkkoja. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmajohtoja korvataan maakaapeleilla tai että ilmajohtoja siirretään pois metsistä maanteiden varsille ja peltojen reunoille — sellaisille alueille, joilla kaatuvat tai taipuilevat puut eivät pääse tekemään tuhojaan.

#ilmastonmuutos #sähköverkot

Jaa artikkeli: