EU:n sisämarkkinat on kahden kauppa

Maksattavatko norjalaiset sähkölaskunsa muilla?

06.02.2025, kello 12:16

Teksti Antti Kohopää | Kuva Scanstockphoto

Viime viikolla Norjassa kaatui hallitus. Sillä voi olla tai olla olematta arvaamattomia vaikutuksia sähkönhintoihin Pohjolassa.

Norjan hallituksen kaatuminen kulminoitui sähkömarkkinakysymyksiin. Taustalla on hyvin monenlaisia ja erilaisia vaikuttimia. Varsinainen syy hallituksen kaatumiseen oli kuitenkin sähkön hintapopulismi ja EU:n yhteiset sisämarkkinat. 

Norjassa on ollut valloillaan jo pidemmän aikaa EU:n yhteisiin sähkömarkkinoihin liittyvä hyvin kriittinen tai negatiivinen pohjavire. Osa poliitikoista, kansasta ja yrityksistä ajattele näin, mutta vain osa.

Valtio tukee kotitalouksia

Viime vuosina norjalaisten kriittisyys on kohdistunut sähkön siirtoyhteyksien rakentamiseen Etelä-Norjasta manner-Eurooppaan ja Brittein saarille. Energia-kriisin aikoihin ja korkeimpien hintojen aikaan jotkut norjalaiset poliitikot ehdottivat myös sähkönsiirron lopettamista naapurimaihin.  

Energiakriisin jäljiltä Norjassa on käytössä kotitalouskuluttajille kohdistettu hintatuki. Sen perusteella valtio maksaa kotitalouksille tukea, jos sähkön hinta ylittää seitsemän senttiä kilowattitunnilta.

Yrityksille tukea ei makseta. Norjalaisille hyvin tärkeät loma-asunnot eivät ole tuen piirissä. Kyse on kuitenkin pidemmästä jatkumosta.

Kaikille sama hinta

Nyt käynnistyneessä keskustelussa pinnalla ovat ennen kaikkea Norjan sisäiset hintaerot. Toinen keskustelua vauhdittava syy on se, että valtio ei maksa loma-asunnoilla käytetylle sähkölle tukea.

Norja on jaettu viiteen eri sähkön hinta-alueeseen. Syynä hinta-aluejakoon on se, että sähköä ei voida siirtää siirtoverkon puutteiden vuoksi pohjoisesta etelään riittävästi. Etelässä sähkölle on kysyntää enemmän kuin siellä on tuotantoa. Siksi sähkön hinta eteläisellä hinta-alueella on korkeampi kuin muualla maassa. Pohjoisessa taas sähköntuotantoa on kysyntää enemmän ja siksi sähkön hinta on siellä alhaalla.

Norjassa pohjoisen ja etelän välistä hintaeroa pidetään epäoikeudenmukaisena. Siksi poliitikot ovat luvanneet tasoittaa hintaeron. Poliitikkojen tavoitteena on varmistaa se, että kaikki norjalaiset pohjoisesta etelään maksaisivat sähköstään saman hinnan: noin neljä senttiä kilowattitunnilta. Tämä koskisi myös loma-asuntoja.

Käsittääkseni virkavalmistelua aiheen ympärillä ei ole ollut. Tällainen tuki olisi kuitenkin EU:n yhteisten sisämarkkinasääntöjen ja periaatteiden näkökulmasta kyseenalainen. Norja on sitoutunut noudattamaan EU:n sisämarkkinasääntöjä, vaikka se ei ole unionin jäsen.

Vaalitaktista peliä?

Nyt käynnistyneen keskustelun taustalla on ennen kaikkea syyskuussa järjestettävät parlamenttivaalit. Nykyinen valtaa pitävä ja kannatusmittauksissa heikoilla oleva työväenpuolue tarvitsee keinon voittaa vaalit sekä syyn hajottaa hallitus. Sähkön hinta on ollut sopivasti pinnalla.

Hallituksen hajottanut ja nyt yksin vähemmistöhallituksessa istuva työväenpuolue lupaa, että uusi säännelty sähkön hinta tulee voimaan heti vaalien jälkeen lokakuussa. Jotta tavoite onnistuisi, olisi työväenpuolueen saatava aloite läpi parlamentista vielä ennen vaaleja. Periaatteessa muut parlamenttipuolueet ovat valmiita tukemaan ajatusta, mutta haluavatko ne antaa työväenpuolueelle sulan hattuun juuri ennen vaaleja? Tätä varmasti mietitään Norjassa. Toisaalta — jos hanke epäonnistuu, voi työväenpuolue syyttää epäonnistumisesta parlamentin muita puolueita, tulevaa hallitusta tai hallituskumppaneita.

Pitääkö olla huolissaan?

Hintatuen vaikutuksista sähkömarkkinoiden toimintaan voi ja pitää olla aidosti huolissaan. Mikäli norjalaisille sähkönkäyttäjille luvataan, että jatkossa he maksavat sähköstään neljä senttiä kilowattitunnilta 24/7, katoaa norjalaisilta kaikkein tärkein kannustin osallistua sähkömarkkinoille ja sähköjärjestelmän tasapainottamiseen. Tämä toki riippuu uuden järjestelmän toteuttamistavasta, josta emme tiedä vielä mitään. Norjassa vaaleja ei kuitenkaan voiteta sillä, että oltaisiin huolissaan naapurimaista tai naapurimaiden sähkönhinnasta tai naapurimaiden sähkön saatavuudesta niukkuustilanteissa.

Ristiriitaisen aloitteesta tekee se, että samalla hallitus lupasi lisätä — ja painotti lisäävänsä — yhteistyötä EU:n ja pohjoismaiden kanssa. Tämä indikoi sitä, että sisämarkkinavaikutuksia ei ole analysoitu tai naapurimailta ei ole kysytty mitä tästä pitäisi olla mieltä.  

Enemmän olen kuitenkin huolissani Norjassa viriävästä EU-kriittisestä ja sisämarkkinakriittisestä keskustelusta, jossa nähdään vain yksi puoli sisämarkkinoista. Norja on vienyt kaasua, öljyä ja sähköä Eurooppaan ennätyskorkeilla hinnoilla energiakriisin aikana ja hyötynyt sisämarkkinoista muutoinkin valtavasti.

Vastaavasti norjalaiset kaupat myyvät Euroopasta tuotuja arkisia tuotteita. Ilman toimivia sisämarkkinoita heillä olisi kauppojen hyllyt pullollaan lähinnä kassilohta ja turskaa sekä vettä juotavaksi. Vaikka Norja on rikas kansantalous, olisi se yksin ja ilman Euroopan unionia onnettoman pieni maa.

Rusinoiden poimimisella on rajansa

Brysselissä norjalaiset ovat saaneet jo kulkea hieman korviaan luimistellen. Euroopan päättäjiltä ei ole jäänyt huomaamatta se, että kriisivuosien 2022–2023 aikana Norjan valtion öljyrahasto keräsi varovaisten arvioiden mukaan yli sata miljardia euroa ”ylimääräistä” fossiilisten polttoaineiden myynnillä Eurooppaan — ylimääräiset miljardit lasketaan siis normaalivuosien ja normaalien hintojen päälle. Samalla Norjan tuki Ukrainalle on ollut varsin vaatimatonta.

Fossiilisten kauppa on pönkittänyt norjalaisten itsetuntoa energiakysymyksissä. He kokevat voivansa häärätä sisämarkkinoilla, miten lystäävät, kun Eurooppa on riippuvainen Norjan kaasusta. Erityisesti puoluekartan molemmilla äärilaidoilla ajatellaan näin — valitettavasti myös puolueet Norjan poliittisesta keskustasta ovat lähteneet huutoon mukaan.

Yleistää ei kuitenkaan pidä. Norjassa on paljon fiksuja ja sisämarkkinoiden hyödyt näkeviä ihmisiä ja poliitikkoja. Olen toiveikas, että Norjassa nähdään huomattavasti pintaa syvemmälle kuin mitä tähänastinen keskustelu on osoittanut. Kaupankäynti on aina kahdensuuntaista ja rusinoiden poimimisella on rajansa. Juuri tällä hetkellä Euroopan unioni on turhan riippuvainen Norjan kaasusta, mutta pitkällä aikavälillä unioni ei tule jäämään rähmälleen norjalaisten eteen.

kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n EU-edunvalvontapäällikkö

#energia ja Eurooppa #sähkömarkkinat