Hintavaihtelut kuriin

11.10.2024, kello 10:17

Tämän tarinan päähenkilö on arvoituksellinen ja salaperäinen kapasiteettimekanismi. Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä sanahirviö tarkoittaa Suomessa. Kapasiteettimekanismi on kuitenkin mainittu Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa.

Tässä tarinassa pureudutaan ensin syihin, jotka ovat innostaneet tarttumaan kapasiteettimekanismiin. Kaikissa muodoissaan kapasiteettimekanismi on kuitenkin puuttumista sähkömarkkinoiden toimintaan. Siksi asiaan voi suhtautua monelle eri tavalla. Pitäisikö sähkökaupan antaa toimia täysin markkinaehtoisesti vai pitäisikö markkinoiden toimintaa aika ajoin suitsia?

Joka tapauksessa hallitus aikoo vähintään selvittää kapasiteettimekanismin käytön vaikutukset Suomessa. Erilaisia kansallisia virityksiä on jo käytössä muutamissa EU-maissa, joten täysin puhtaalta pöydältä asiaan ei tarvitse tarttua.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että päättäjät haluavat ratkaista hintavaihteluiden ongelmat nopeasti. Energia-alan ammattilaiset kuitenkin sanovat, että kyseessä on niin suuri sähkömarkkinoiden toimintaa koskeva rakenteellinen asia, että sen analysoiminen ja vaikutusarvioiden todentaminen eivät tapahdu hetkessä.

Orpon hallitus on istunut jo yli vuoden. Mitä kapasiteettimekanismia koskevalle asialle on tähän mennessä tapahtunut? Ainakin ydinvoima on suljettu siitä ulos. Ydinvoiman edistämistä varten ehkä rakennetaan oma kansallinen ohjelma tai tukimekanismi. Se voi tarkoittaa lainojen valtiontakausta, valtiollista lainarahaa, ydinvoiman syöttötariffia tai jotain näiden väliltä — kukaan ei vielä tiedä. Ruotsi kulkee tässäkin asiassa Suomen edellä. Ehkä suomalaiset haluavat katsoa ensin, mihin ruotsalaiset päätyvät.

Ydinvoiman sulkeminen ulos kapasiteettimekanismista ei ole ainoa muutos, joka asiaan on tehty hallitusohjelman kirjauksen jälkeen. Koska järjestelyllä halutaan ratkaista sähkömarkkinoiden akuutit teho- ja hintaongelmat ennen kaikkea nopeasti, on valmistelu työ- ja elinkeinoministeriössä muuttunut nimeä myöten. Enää ministeriö ei pohdi kapasiteettimekanismin olemusta, vaan ”fossiilittoman jouston tukimekanismin” olemusta. Pohdintaa varten on perustettu työryhmä.

Menneisyyden vankeina

Ajassa on mentävä jonkin verran taaksepäin, jotta puheet kapasiteettimekanismin — tai fossiilittoman jouston tukimekanismin — tarpeellisuudesta avautuisivat. Uusi sanahirviö on vain kapasiteettimekanismin alalaji, kuten on myös Suomessa pitkään käytössä ollut tehoreservijärjestelmä.

Aikaisemmin markkinoiden toimintaa ei ohjailtu kapasiteettimekanismien kaltaisilla järjestelyillä. Sellaisia ei tarvittu, koska sähkömarkkinat olivat hyvin erilaiset. Nyt sähköntuotannon rakenne on myllätty uuteen järjestykseen. Samalla sähkömarkkinatkin ovat muuttuneet.

Menneinä aikoina elämä sähkömarkkinoilla oli vakaata. Muutokset sähkön tuotannossa ja sähkönkäytössä olivat maltillisia — jopa ennustettavia. Kun ulkolämpötila ja energiaintensiivisen teollisuuden kysynnän muutokset olivat tärkeimmät sähkönkäyttöön ja tarjontaan vaikuttavat tekijät, ei sähkömarkkinoilta syntynyt dramaattisia otsikoita.

Ydinvoimaa, kivihiiltä, maakaasua, vettä ja turvetta käyttäviä voimalaitoksia oli riittävästi. Lisäksi sähköä tuotiin Venäjältä tasaiseen tahtiin. Voimalaitosten kapasiteetti ja kyky mukautua sähkönkäytön muutoksiin riitti tyydyttämään kansalaisten ja teollisuuden tarpeet.

Yllättäviä sähkönkäytön muutoksia paikkailtiin säätämiseen mukautuvilla vesivoimalaitoksilla ja pohjoismaisella tuonnilla. Sähkön hinta ei juuri vaihdellut.

Sähkönkäyttäjät tottuivat vakauteen. Sähkö oli edullista — jopa halpaa muihin energiamuotoihin verrattuna. Enemmistö suomalaisista osti sähkönsä kiinteähintaisilla sähkösopimuksilla. Kiinteähintaisille sopimuksille on tyypillistä se, että ne eivät kannusta säästämään sähköä eivätkä innosta investoimaan sähkönkäyttöä ohjaavaan automatiikkaan — kulutusjoustoihin. Joustot eivät kiinnosta, kun kilowattitunnin hinta on aina sama.

Ilmastopolitiikan terävöityminen, EU:n päästökauppa ja viimeisenä tikkinä Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut energiakriisi muuttivat kaiken. Entisten aikojen hyvät energiaratkaisut eivät olleet enää hyviä.

Tuulivoima jyrää muut

Ilmastopolitiikka ja päästökaupan tehostuminen työnsivät muutosta eteenpäin. Niiden imussa tuulivoima rynni lähes vaivihkaa energiamurroksen kärkeen. Suomessa aikaisemmin hyvin kallis ja yhteiskunnan tukien varassa sinnittelevä sähköntuotantomuoto muuttui lyhyessä ajassa markkinaehtoiseksi ja kilpailukykyiseksi tavaksi tuottaa puhdasta sähköä.

Nyt uutta tuulivoimalaitostehoa nousee vuosittain Suomeen yhden ydinvoimalaitoksen tehon verran — markkinaehtoisesti, ilman yhteiskunnan tukia. Muihin sähköntuotantomuotoihin Suomi ei ole investoinut enää aikoihin.

Kivihiilisähkö, maakaasusähkö ja turvesähkö ovat menettäneet kilpailukykynsä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Eläkeiän saavuttaneita laitoksia ei enää korvata uusilla samanlaisilla eivätkä kaikki ehdi edes eläkeikään.

Pitkään energia-alalla työskennelleet eivät usko silmiään. Kaikissa olosuhteissa vakaaseen sähköntuotantoon kykenevät voimalaitokset eivät enää pärjää markkinoilla. Pahimman lommon kylkeensä on saanut suomalaisen energiajärjestelmän ylpeydenaihe: sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Ydinvoimallakaan ei mene kovin hyvin, koska sen tukemista varten kaipaillaan uusia mekanismeja.

Markkinoilta poistuvat vakaasti sähköä suoltavat laitokset korvautuvat lähes yksinomaan tuulivoimalaitoksilla ja yhä useammin aurinkovoimalaitoksilla — sellaisilla tuotantomuodoilla, jotka ovat säätiloista riippuvaisia ja joiden sähköntuotantoa ei voi ennakoida.

Tässä tärkeimmät historialliset syyt sähkön suuriin hintavaihteluihin ja niiden yleistymiseen. Samoista syistä kapasiteettimekanismin kaltaiset asiat kiinnostavat aikaisempaa enemmän poliittisia päättäjiä: hintavaihtelut halutaan kuriin. Ja nyt takaisin tähän todellisuuteen.

Kauhistuttava hintojen vaihtelu

Ovatko sähkömarkkinoiden hintavaihtelut oikeasti haitallisia ja millä tavalla ne kohtelevat kotitalouskuluttajia? Käytän esimerkkinä kotitaloani, jonka vuotuinen sähkönkulutus on 30 000 kilowattituntia. Talossani on vesikiertoinen varaava sähkölämmitys.

Talvikuukausina maksan sähköstäni veroineen lähes 300 euroa. Kesäkuukausina selviän noin 20 eurolla — tästäkin kiinteä kuukausimaksu on viitisen euroa.

Pörssisähköasiakkaana koen siis hintojen vaihtelun konkreettisesti. Jokainen tunti, päivä, viikko ja kuukausi ovat erihintaisia. Sähkönkäyttäjänä minua kuitenkin kiinnostaa se, kuinka paljon maksan energiasta vuositasolla.

Minulla on varaava lämmitysjärjestelmä ja kaksiaikatariffi, joten voin halutessani jonkin verran vaikuttaa sähkölaskuni suuruuteen ohjaamalla sähkönkäyttöäni pois kalliilta tunneilta halvemmille. Halpoja tunteja on melko paljon yöaikaan. Siksi suurin osa taloni lämmitysenergiasta ja lämmin käyttövesi kokonaan tuotetaan öisin.

Muistan toki ajan ennen sähkömarkkinoiden avautumista. Silloin jokaisen kuukauden sähkölasku oli yhtä suuri. Vuoden lopussa katsottiin, osuiko sähköyhtiön arvio sähkönkäytöstäni oikeaan. Sähköyhtiö maksoi minulle hyvitystä, jos olin vuoden aikana maksanut enemmän kuin olin sähköä käyttänyt — tai päinvastoin. Menettely oli vakaata. Totuttelu uuteen vei oman aikansa.

Saan hyötyjä sähkön hintavaihteluista vuoden aikana, mutta samalla joudun sopeuttamaan talouteni sähkölaskujen euromääräisiin eroihin. Kesällä kilowattitunnin hinta voi olla nolla tai sen alle — ja talvella voin joutua maksamaan satasen päivässä sähköstäni, jos hullusti käy. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, se vuoden pituinen pätkä.

Kuukausittaisen sähkölaskuni suuruuteen eivät vaikuta pelkästään kilowattitunnin hintojen väliset erot — talvella sähköä kuluu enemmän kuin kesällä, etenkin lämmitykseen.

Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla suuret ja usein toistuvat hintavaihtelut kannustavat investoimaan uusiin voimalaitoksiin, sähkövarastoihin ja kulutusjoustojärjestelmiin. Esimerkiksi sähkön purkaminen suuresta akusta tai pumppuvoimalaitoksen varastoaltaasta markkinoille on erittäin kannattavaa liiketoimintaa silloin, kun sähkön hinta markkinoilla on pilvissä.

Sähkövaraston kannattavuus perustuu ajatukseen ladata varastoa silloin, kun sähkö ei maksa juuri mitään. Samalla periaatteella toimii pumppuvoimalaitos: vettä pumpataan varastoaltaaseen halvan sähkön aikaan ja ajetaan voimalaitoksen turpiinin läpi sähköksi silloin, kun sähkön markkinahinta on korkea.

Kulutusjoustojärjestelmät ovat energiavarastojen serkkuja. Kulutusjousto tarkoittaa sitä, että sähkönkäyttöä vähennetään silloin, kun sähkönhinta on korkea. Lämmitetään esimerkiksi sähkösauna pari tuntia myöhemmin, jolloin sähkö ei ole enää kallista.

Jos joku ulkopuolinen toimija saa ohjata kotitalouden sähkönkäyttöä, saa kotitalous siitä palkkion. Jos säätäminen on omatoimista, näkyy palkinto alhaisempana sähkölaskuna.

— Suurten hintavaihteluiden olosuhteissa energiajärjestelmästä voi kehittyä hyvinkin kustannustehokas, asiantuntijat toteavat.

Rakennetaanko uusia voimalaitoksia?

Kyllä — pohjoismainen sähkökauppajärjestelmä kannustaa rakentamaan uusia voimalaitoksia. Järjestelmä toimii ja tuottaa markkinoille tehokkaasti puhdasta sähköä, jonka keskihinta on edullinen. Mutta ei — järjestelmään ei synny markkinaehtoisesti uusia voimalaitoksia, joita voisi käyttää tuuli- ja aurinkovoimalaitosten jättämien reikien paikkailemiseen, eli säätämiseen. Jos säätämiseen kykeneviä voimalaitoksia olisi enemmän, ne todennäköisesti vähentäisivät hintavaihteluita markkinoilla.

Onko huippukallis tai nollahintainen sähkö markkinahäirikkö?

Ehkä — vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy. Pahimmillaan huippukallis sähkö tarkoittaa sitä, että tehtaat vähentävät tuotantoaan ja että sähkölämmitteisissä kodeissa palellaan. Nollahintaisen sähkön aikana taas sähköä voidaan surutta hassata.

— Tämä ei ole normaalia markkinatoimintaa, sanovat hintavaihteluihin nuivasti suhtautuvat.

Sähköistyvä kaukolämpöala on kuitenkin ilmiöstä riemuissaan. Kun sähkön hinta painuu kohti nollaa, voivat kaukolämpöyhtiöt lämmittää kaukolämpövesiä sähkökattiloilla ja varastoida kuumaa vettä lämpöakkuihin odottamaan tulevaa käyttöä.

Kaikki sähköä käyttävät yritykset eivät pidä hintavaihteluista. Osuuspankkiryhmän tutkimuksen mukaan 69 prosenttia suomalaisista suurista yhtiöistä kertoo ennakoimattomien hintavaihteluiden heikentävän yritysten kilpailukykyä — siitä huolimatta, vaikka hintavaihteluilta voi suojautua hankintasopimusten avulla.

— Voimalaitoksella pitäisi olla muitakin markkinoiden arvostamia ominaisuuksia kuin vain kyky tuottaa sähköä mahdollisimman halvalla, toteavat kriitikot.

Tällä hetkellä pohjoismainen sähkömarkkinamalli kannustaa investoimaan vain halvimpiin sähköntuotantomuotoihin: tuulivoimaan ja aurinkovoimaan.

Kuinka kapasiteettimekanismi toimii?

Kapasiteettimekanismiin — tai kapasiteettimarkkinoille — kelpuutettu voimalaitos tuottaa ylimääräistä sähköä markkinoille vain silloin, kun sähkön markkinahinta ylittää ennakkoon määritellyn kynnyksen. Ajatuksena on painaa markkinasähkön hintaa alas lisäämällä tuotantoa. Tuotannon lisääminen leikkaa hintapiikeiltä pahimmat kärjet.

Vastaavasti kapasiteettimarkkinoilla toimiva voimalaitos vähentää sähköntuotantoa tai lopettaa sen kokonaan, jos sähkön markkinahinta syöksyy kohti nollaa. Tämä hillitsee sähkön holtitonta hinnanlaskua.

Myös sähköä käyttävät kohteet — eli kysyntä — voivat osallistua kapasiteettimarkkinoille. Kun sähkön hinta ylittää ennalta määrätyn rajan, vähentävät kapasiteettimarkkinoilla toimivat käyttöpaikat sähkönkäyttöään tai lopettavat sen kokonaan. Kapasiteettimarkkinoille osallistuva kulutuskohde saa korvauksen siitä, kun se vähentää sähkönkäyttöä korkeiden hintapiikkien aikana.

Kulutuskohde voi olla periaatteessa mikä tahansa. Todennäköisimmin se on paljon sähköä normaalisti käyttävä teollisuuslaitos, jonka tuotanto ei häiriinny ohjauksesta.

Muutakin kuin sähkön myymistä

Kapasiteettimarkkinoilla toimivan voimalaitoksen liiketoimintamalli ei perustu sähkön myymiseen tai se ei perustu siihen kokonaan. Osa liiketoiminnan tuloksesta syntyy korvauksesta, jonka voimalaitoksen omistaja saa siitä, että voimalaitos on passissa tai että laitoksen sähköntuotantoa voidaan säädellä markkinoiden hintavaihteluiden mukaan. Teknisesti laitoksen on oltava sellainen, että tuotannon säätäminen on mahdollista.

Ruotsissa kantaverkkoyhtiö Svenska Kraftnät on ehdottanut, että kapasiteettimekanismi voisi olla koko markkinoiden kattava. Silloin kansallinen kantaverkkoyhtiö tai energiamarkkinoita valvova viranomainen kilpailuttaisi kapasiteettimarkkinoille haluavat voimalaitosten omistajat. Kilpailuttamisen avulla kapasiteettimarkkinoille saataisiin haluttu määrä voimalaitostehoa, joka toimisi kapasiteettimarkkinoita varten laadittujen sääntöjen mukaisesti.

Kapasiteettimarkkinoilla toimiva voimalaitos voi normaalitilanteissa myydä sähköä myös markkinoille ja kilpailla muiden voimalaitosten kanssa. Oleellista on se, että tarvittaessa tietty osa laitoksen tehoista on kapasiteettimarkkinoiden käytettävissä. Jos tämä ei toteudu, on tiedossa rangaistuksia.

Kuulostaa yksinkertaiselta — rakennetaan riittävä määrä uusia voimalaitoksia. Tarinassa on kuitenkin monta muttaa. Ydinvoimalaitokset on suljettu ulos. Kivihiili, maakaasu, turve ja yhteistuotanto eivät enää pärjää markkinoilla — vesivoimalaitoksia ei saa rakentaa lisää. Tuuli- ja aurinkovoimalla taas ei voi ratkaista niiden itsensä aiheuttavia ongelmia. Jäljelle jäävät pumppuvoimalaitokset ja kaasumoottorilaitokset.

Ei täysin uusi keksintö

Kapasiteettimekanismi muistuttaa nykyisin käytössä olevia säätösähkömarkkinoita ja tehoreserviä. Säätösähkömarkkinoilla nopeasti sähköntuotannon lisäämiseen tai vähentämiseen kykenevät vesivoimalaitokset paikkailevat tuuli- ja aurinkovoimalaitosten jättämiä reikiä. Lisäksi ne reagoivat äkillisiin häiriötilanteisiin.

Vesivoimalaitoksia ei kuitenkaan ole tarpeeksi eikä niitä saa rakentaa lisää.

Tehoreservi on toinen tunnettu kapasiteettimekanismin alalaji. Tehoreservin käyttö on tiukasti viranomaisten säätelemää. Reserviä saa käyttää vain poikkeusoloissa. Ne eivät saa tuottaa sähköä tavanomaisessa markkinatilanteessa.  Tältä osin se poikkeaa muista kapasiteettimekanismien muodoista. Kaikki eivät pidä tehoreserviä kapasiteettimekanismin muotona.

Tehoreserviin sijoitettavat voimalaitokset hankitaan kilpailuttamalla. Laitoksen omistaja saa siitä maksun, että tehoreservilaitos pidetään käyttökunnossa ja että viranomainen päättää sen käytöstä.

Yleensä tehoreservilaitokset ovat sähkömarkkinoilta poistuvia laitoksia, joiden tuottama sähkö ei ole enää kilpailukykyistä muiden tuotantomuotojen kanssa. Tehoreservi on monesti välivaihe matkalla kohti voimalaitoksen lopullista purkamista.

Tehoreservin muodostamisesta ja kilpailuttamisesta päättää Suomessa Energiavirasto. Tällä hetkellä tehoreservissä ei ole yhtäkään voimalaitosta. Suomen tehoreservin sääntöjä on kritisoitu siitä, että laitokset on suljettu kokonaan markkinoiden ulkopuolelle.

Kuka maksaa lystin?

Kapasiteettimekanismin ylläpitäminen maksaa olipa sen muoto mikä tahansa. Järjestelmän kulut katetaan ”kapasiteettimaksuilla”, jotka peritään kaikilta markkinaosapuolilta. Todennäköisesti uudet maksut sisällytetään kantaverkkomaksuihin, jotka lopulta valuvat sähköasiakkaiden maksettaviksi verkkopalvelumaksuina.

Millä tavalla kapasiteettimaksu innostaa investoimaan uusiin voimalaitoksiin? Yksi keino on taata laitoksen omistajalle kapasiteettimaksut seuraaviksi 10–15 vuodeksi. Tämä helpottaisi ainakin rahoituksen järjestämisessä ja alentaisi pääomakuluja.

Asiantuntijoiden mielestä kapasiteettimarkkinoilla olisi hyvä olla jonkin verran ylimääräistä kapasiteettia. Tämä ei sotke markkinaehtoista toimintaa, koska voimalaitosten ajojärjestys määräytyisi kuten ennenkin: kysynnän ja tarjonnan mukaan. Ylikapasiteetista osa valuisi tavanomaisille markkinoille. Tämä laskisi sähkön markkinahintaa.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston energiatekniikan professori Samuli Honkapuro totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että kansantalouden kokonaisuuden kannalta kapasiteettimarkkina on edullisempi ratkaisu kuin äärimmäiset hintavaihtelut.

Kyllä — kapasiteettimekanismi voi parhaimmillaan vähentää markkinatoimijoiden riskejä. Samalla järjestely varmistaa sähkötehon riittävyyden eri tilanteissa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus.

Kuinka kattava suojan pitäisi olla tehopulatilanteissa? Mitä kattavampi suoja halutaan, sitä kalliimmaksi se käy. Sitä paitsi mikään mekanismi ei täysin suojaa tehopulatilanteilta.

Kustannukset siis kasvavat olipa kapasiteettimekanismi minkälainen tahansa. Tässäkin asiassa on kaksi puolta. Kapasiteettimekanismi saattaa myös laskea sähköjärjestelmän kokonaiskustannuksia. Esimerkiksi investoinnit uusiin voimalaitoksiin, kysyntäjoustojärjestelmiin tai energiavarastoihin voivat painaa yleistä hintatasoa alaspäin markkinoilla, vaikka investointien ensisijainen tehtävä on leikata hintapiikkejä.

#sähkömarkkinat #sähkön hinta

Jaa artikkeli: