Yli 500 miljardin euron savotta

Euroopan sähköverkot huippukuntoon

15.01.2024, kello 14:01

Teksti Petri Sallinen | Kuva Antero Aaltonen

Sähköverkot ovat Euroopan energiajärjestelmän ydin. Eurooppalaisissa sähköverkoissa on vielä paljon tehtävää ennen kuin sähkö pääsee liikkumaan vapaasti Euroopan jokaiseen kolkkaan. Action Plan on Grids on EU-komission näkemys siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Yhtenäiset koko Euroopan unionin kattavat sähkömarkkinat — ei enempää eikä vähempää. Eurooppalaisten sähkömarkkinoiden harmonisointi on ollut tavoitteena jo 1990-luvulta asti. Kun sähkö pääsee liikkumaan vapaasti jäsenmaiden rajojen ylitse, toteutuu myös unionin perusajatus hyödykkeiden vapaasta liikkuvuudesta. Samalla sähkönkäyttäjät saavat yhteisistä sähkömarkkinoista maksimaalisen hyödyn.

Sähkömarkkinoiden ytimessä ovat sähköverkot. Sähkömarkkinat toimivat huonosti, jos sähköverkot rajoittavat markkinoiden toimintaa. Siksi sähköverkkoja on kehitettävä ja siksi niihin on investoitava. Toimitusvarmuus, huoltovarmuus ja energiaturvallisuus kannustavat myös investointeihin.

Eurooppalainen teollisuus laskee, että vuoteen 2030 mennessä sähköverkkoinvestointeja varten tarvitaan rahaa 375–425 miljardia euroa. EU-komission mielestä tämä ei riitä. Komission laskelman mukaan vielä tällä vuosikymmenellä sähköverkkoihin olisi investoitava 584 miljardia euroa.

EU-komission laatima Action Plan on Grids käsittelee muitakin eurooppalaisten sähköverkkojen kehittämistarpeita. Viime vuoden marraskuussa julkaistu paperi on komission näkemys aiheesta: minkälaisiin asioihin rahaa pitäisi käyttää, mitä rahalla saa ja minkälaista lainsäädäntöä tarvitaan.

Rasitteina vanhat ratkaisut

Euroopan unionin alueella risteilee 11 miljoonaa kilometriä sähköjohtoja. Niiden toiminnasta vastaa noin 2560 verkkoyhtiötä. Missään muualla maailmassa ei ole yhtä paljon johtoja näin tiiviillä maantieteellisellä alueella.

Sähköverkot suunniteltiin aikoinaan kansallisista tarpeista. Aikana, jolloin ei tarvinnut ajatella sitä, että joskus joku suomalainen kasvihuoneyrittäjä ehkä saattaisi haluta ostaa espanjalaista aurinkosähköä, joka olisi kuskattava Euroopan pohjoisimpaan kolkkaan sähköverkkoja pitkin.

Vanhat kansalliset ratkaisut ovat muutoinkin yhteisen kehitystyön rasitteina. EU-komissio muistuttaa, että 40 prosenttia EU-alueen sähköverkoista on yli 40 vuotta vanhoja. Luvassa on runsaasti uusimista ja saneeraustyötä ennen kuin Euroopan sähköverkot muodostavat saumattoman kokonaisuuden.

Sähkön sisämarkkinoiden harmonisointi ja sähköverkkojen kehitystyö ovat edenneet sähkömarkkinoiden avaamisen jälkeen välissä reippaammin ja välissä nihkeämmin. Rajat ylittäviä siirtoyhteyksiä kansallisten sähköverkkojen välillä on parannettu, mutta ei riittävästi. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut energiakriisi osoittivat yhtenäisesti toimivien sähköverkkojen merkityksen myös turvallisuuden näkökulmasta.

Eurooppalaisten sähkön kantaverkko-operaattoreiden laatiman kymmenvuotissuunnitelman mukaan siirtoyhteyksien kapasiteetti pitäisi kaksinkertaistaa seuraavien seitsemän vuoden aikana. Vuoteen 2025 mennessä uutta siirtokapasiteettia tarvittaisiin 23 000 megawattia ja vuoteen 2030 mennessä 64 000 megawattia. Kehitystyössä rajat ylittävien siirtoyhteyksien vahvistaminen korostuu, mutta investointeja on tehtävä myös alueellisissa siirtoverkoissa — EU-maiden sisällä.

Tarpeet muuttuvat

Sähköntuotannon rakenne muuttuu nopeasti. Energiakriisi ja kaupankäynnin katkeaminen Venäjän kanssa romuttivat lyhyessä ajassa monta vanhaa tapaa hankkia sähköä. Samalla tavalla vaikuttaa Euroopan ilmastopolitiikka, joka pyristelee eroon hiilidioksidipäästöjä tuottavista sähköntuotantomuodoista.

Uusiutuvan energian kasvu, keskitetyn sähköntuotannon hajautuminen pienempiin yksiköihin, kulutusjoustot ja sähköinen liikenne — uudet trendit vaikuttavat siihen, miten sähköverkkoja käytetään ja minkälaista sähkönjakelua tarvitaan. Vähän kauempana tulevaisuudessa odottaa vetytalous, jolla on omat vaatimuksensa sähkönjakelulle.

EU-komissio muistuttaa, että sähköverkkojen puutteet eivät saisi häiritä kaupankäyntiä. Miten markkinoiden halvin ja puhtain sähkö saadaan mahdollisimman nopeasti voimalaitokselta asiakkaalle EU-alueen joka kolkkaan — tämä on perusajatus, joka on pidettävä kirkkaana mielessä.

Koko Eurooppa sähköistyy. Action Plan on Grids huomauttaa, että sähkönkäyttö voi kasvaa EU-alueella jopa 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Pelkästään Euroopan tuulivoimalaitosten teho nousee nykyisestä 400 000 megawatista vähintään miljoonaan megawattiin seuraavien seitsemän vuoden aikana. Kaikki uudet voimalaitokset olisi voitava liittää jouhevasti sähköverkkoihin.

— Verkkojen on mukauduttava hajautetumpaan, digitalisoituun ja nykyistä joustavammin toimivaan sähköjärjestelmään, jossa miljoonat katoille asennetut aurinkopaneelit ja paikallisesti toimivat energiayhteisöt syöttävät ja imevät sähköä verkoista, EU-komissio toteaa.

Entä mitkä ovat vetytalouden, energian varastoinnin tai hiilidioksidin talteenoton tarpeet?

EU-komission mielestä kaikki eurooppalaiset sähköverkot on muutettava älyteknologiaa hyödyntäviksi, digitalisoiduksi, reaaliaikaisiksi, etäohjattaviksi ja kyberturvallisiksi. Tutkimuksella ja innovaatiotyöllä on tärkeä rooli. Vertailun vuoksi: Suomessa suurin osa komission listaamista asioista on jo toteutettu tai projektit on aloitettu.

Hidastelu rassaa

Monissa EU-maissa uusiutuvalla energialla sähköä tuottavien laitosten liittäminen sähköverkkoon voi kestää pitkään. Action Plan on Grids toteaa, että liittäminen verkkoon voi kestää neljästä vuodesta jopa kymmeneen vuotta.

— Laitosten liittäminen jakeluverkkoon saattaa ruuhkautua, kun uusia tuotantolaitoksia rakennetaan kiihtyvään tahtiin. Jos sähköverkkoon liittämisen aikatauluista tai liittämisen kustannuksista ei ole selvyyttä tai varmuutta, saattavat suunnittelupöydällä olevat tuotantohankkeet pysähtyä tai niistä jopa luovutaan, komissio toteaa.

Inflaatio, korkojen nousu ja rakentamisen kallistuminen aiheuttavat budjettiylityksiä. Ammattitaitoisen työvoiman puute taas hidasta kaikenlaista energiarakentamista. Pahimmillaan uusia voimalaitoksia päästään joillakin alueilla liittämään verkkoon vasta 2030-luvulla, jos uusien siirtoyhteyksien rakentaminen hidastuu.

Päätöksiä ja uutta lainsäädäntöä asioiden nopeuttamiseksi on jo tehty, mutta ei vielä riittävästi. Komissio toteaa, että nyt tarvitaan erityistä poliittista huomiota, jotta sähköverkot voisivat olla ”EU:n nopean puhtaan siirtymän mahdollistaja — ei pullonkaula”.

Tukku ehdotuksia

Action Plan on Grids sisältää tukun ehdotuksia, joiden avulla Euroopan sähköverkoista saadaan vahvat ja entistä yhtenäisemmät. Toimeen olisi ryhdyttävä ripeästi, jotta energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteet voisivat toteutua 2030-luvun alussa.

Jo vuonna 2013 hyväksytty TEN-E-asetus pyrki vaikuttamaan jäsenmaiden välisten sähkön siirtoyhteyksien parantamiseen. TEN-E-asetus määrittelee mm. sen, miten Euroopan kattavat energiaverkot toteutetaan.

Komission mielestä TEN-E-asetuksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Ilman kokonaisvaltaista näkemystä ei kaikkea uutta sähköntuotantokapasiteettia saada integroitua Euroopan energiajärjestelmään. Normiohjaustakin tarvitaan.

Ehkä juuri siksi TEN-E-asetuksen sisältöä tarkistettiin viime vuoden marraskuussa. Asetukseen kirjattiin 166 uutta hanketta, joiden avulla pahimpia sähköverkkojen pullonkauloja voidaan poistaa nopeasti.

Rahoitus markkinaehtoisesti

Tarve siirtää suuria määriä uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä unionin sisällä on valtava. Komissio laskee, että rajasiirtoyhteyksien parantaminen supistaisi sähkönsiirron kustannuksia yhdeksällä miljardilla eurolla joka vuosi aina vuoteen 2040 asti.

— Rajat ylittävän siirtokapasiteetin lisäämisen ja sähkön varastointitekniikoihin tarvittavien investointien hinta sen sijaan on kuusi miljardia euroa. Saavutettavat taloudelliset hyödyt ovat siis selvästi suuremmat kuin investointikulut, komissio toteaa.

Komission mielestä suurin osa sähköverkkoinvestointien rahoitustarpeista voidaan kattaa markkinaehtoisesti. Tästä huolimatta julkista tukea tarvitaan erityisesti rajat ylittävien siirtoyhteyksien parantamiseen. Julkisen rahan avulla tariffit pysyvät kurissa. Silloin kaikki investointikustannukset eivät siirry suoraan sähkön loppukäyttäjien maksettaviksi.

Euroopan unionin taloudelliset resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Määrärahoja on karsittu ja moni kohde huutaa julkista rahoitusta, jotta ne saataisiin potkaistua liikkeelle. Tällaisia ovat mm. merituulivoimalaitosten kaapelointihankkeet, vetyinfrastruktuuri, energian varastointi, hiilidioksidin talteenotto ja älytekniikan lisääminen kaasuverkkoihin.

— Rajallisten rahavarojen jakaminen yhä pienempiin eriin vähentää kuitenkin julkisen rahoituksen vaikuttavuutta, komissio toteaa.

Tämä voi tarkoittaa sitä, että sähkön siirtoverkkojen julkinen rahoitus rajoitetaan sellaisiin kohteisiin, joiden parantelun vaikutukset ovat laaja-alaisia. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että alueellinen jakeluverkkotoiminta jäisi kokonaan julkisen rahoituksen ulkopuolelle.

— Koska riittämättömät investoinnit jakeluverkkoihin haittaavat jo kansalaisten ja yritysten toimintaa, olisi kehitettävä uusia tapoja tukea paikallisia verkkohankkeita, komissio huomauttaa.

EU-komission mielestä pääoman saatavuus ja sen hinta voivat nousta ongelmaksi. Samalla verkkoyhtiöiden pääomakustannukset kasvavat. Mittavat investointiohjelmat vaikuttavat verkkoyhtiöiden taloudellisiin tunnuslukuihin ja luottoluokitukseen. Siksi komissio ehdottaa, että sähköverkkoinvestointeja varten räätälöitäisiin uusia rahoitusmalleja.

Näkymä tulevaisuuteen

Sähköverkkojen dynaaminen ja kattava pitkän aikavälin suunnittelu — tätä Euroopassa tarvitaan. Komissio toivoo, että suunnittelussa keskityttäisiin koordinointiin ja tietojen vaihtamiseen kantaverkkoyhtiöiden, jakeluverkonhaltijoiden, sähköntuottajien, energiayhteisöjen, sähköajoneuvojen latauspisteiden haltijoiden, vetyinfrastruktuurin haltijoiden ja lämpöpumppujen käyttöönottoa edistävien toimijoiden välillä. Tällä tavalla tulevista kehitystarpeita syntyy kokonaisnäkemys.

— Esimerkiksi sähköiseen liikenteeseen tarvittavan kaksisuuntaisen lataustekniikan integroinnilla on merkittäviä vaikutuksia sähköverkkoihin, komissio huomauttaa.

Komissio patistelee jäsenmaita laatimaan kansallisia vetystrategioita — etenkin niissä maissa, jotka ovat ajatelleet tuottaa vetytalouden tarvitsemaa puhdasta sähköä merituulivoimalla. Laajamittainen merituulivoiman rakentaminen on haaste sähköverkkojen suunnittelulle.

— Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava se, että verkonhaltijat panostavat siirtoverkkojen suunnittelussa energiajärjestelmien joustavuuteen ja energian varastointiin. Luotettavat, kattavat, tulevaisuuteen suuntautuvat ja avoimet jakeluverkkojen kehittämissuunnitelmat ovat olennaisen tärkeitä.

Säätelyllä suuri merkitys

Sääntely ja viranomaistoiminta vaikuttavat sähköverkkojen toiminnan tehokkuuteen ja investointeihin. EU-komission mielestä sääntelykehystä ei voi aliarvioida.

Sähköverkot ovat kaikissa EU-maissa monopoleja, joita viranomaiset valvovat erillislainsäädännön avulla. Sähköverkkoja käyttävät yritykset, yhteisöt ja kansalaiset taas maksavat sähköverkkoihin tehtävät investoinnit ja toiminnasta aiheutuvat kulut verkkopalvelumaksuina. Vaatimukset sähköverkkojen kehittämisestä nostavat verkkopalvelumaksuja, mutta siitä huolimatta kustannukset olisi pidettävä kohtuullisina.

EU-komission mielestä hankekehityksen rajoittaminen voi lisätä tulevia järjestelmäkustannuksia ja nostaa sähkönsiirron hintaa. Siksi sähköverkkojen investointitarpeita olisi osattava avata, jotta kaikki osapuolet ymmärtäisivät mihin rahaa käytetään ja mitä hyvää investoinneilla saavutetaan.

— Asianmukaisten sääntelykannustimien tarjoaminen alkaa siitä, että luodaan kannustava investointiympäristö, joka luo varmuutta. Tämä edellyttää sopimista sähkömarkkinoiden kehittämistarpeista. Sääntelyn olisi tunnustettava myös ennakoivien investointien tärkeys.

#sähköverkot