Päättyvällä EU-kaudella hyväksyttiin ennätysmäärä lainsäädäntöä, keskeisenä kulmakivenä kunnianhimoinen Green Deal -nimellä kutsuttu vihreän siirtymän muutosohjelma. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on pakollinen juttu, ja tässä työssä ei ole varaa välivuosiin ilman sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä ja siitä aiheutuvia huomattavia lisäkustannuksia meille kaikille.

Nyt hyväksytty ohjelma sisälsi muun muassa laajennetun päästökaupan liikenteen ja rakennusten lämmityksen päästoille, muutoksia uusiutuvan energian ja energiatehokkuusdirektiiveihin, rakennusten energiatehokkuusdirektiivin sekä EU:n uuden hiilirajamekanismin.

Tulevalla EU-kaudella etsitään myös keinoja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyhaasteiden ratkaisemiseksi. Energiapolitiikka on tässä avainasemassa, sillä kohtuuhintainen ja puhdas energia ovat teollisuuden kilpailukyvyn kannalta keskiössä. Isot EU-maat ovat olleet taipuvaisia ratkaisemaan haasteita valtiontukien avulla. Tämä ei kuitenkaan ole kestävä tie, sillä se rikkoo EU:n sisämarkkinoita ja asettaa etenkin pienten jäsenmaiden yritykset epäreiluun asemaan. Pienille maille, kuten Suomelle, olisi tärkeää löytää tasapainoinen lähestymistapa valtiontuki- ja kilpailukykykysymyksiin. Suomen energiapolitiikka on kansainvälisessä vertailussa erittäin hyvin hoidettua ja saa tänään kollegoilta paljon kiitosta.

EU:n ilmastolaki velvoittaa EU:ta vähentämään nettokasvihuonekaasupäästöjä. Tavoitteena on EU-tason ilmastoneutraalius vuonna 2050. Tulevalla vaalikaudella keskeinen kysymys koskee vuodelle 2040 asetettavia välitavoitteita. Komissio suosittaa vähintään 90% nettokasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitetta. Tarkempia lainsäädäntöehdotuksia odotetaan.

Keskeistä tavoitteiden osalta on, miten bioenergiaa ja ydinvoimaa kohdellaan. Teknologianeutraali lähestymistapa, joka kuitenkin huomioi myös kriittisten raaka-aineiden saatavuuden sekä biodiversiteettikysymykset, olisi oikeansuuntainen tapa.

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös hiilidioksidin vähentämistä teollisuuslaitosten piipuista sekä ilmakehästä. Keskustelu siitä, missä suhteessa tavoitteet saavutetaan luonnollisia nieluja eli metsiä vahvistamalla, ja millaisia kannusteita luodaan hiilidioksidin talteenotolle teollisuudessa, jatkuu tulevalla kaudella.

EU:n omavaraisuutta energian- ja sähköntuotannossa tulee lisätä. Jokaisen jäsenmaan tulisi huolehtia riittävistä investoinneista omaan puhtaaseen energian- ja sähköntuotantoon. Etenkin Saksan onnistuminen energiasiirtymässä on koko EU:n kannalta tärkeää.

Myös energiainfrastruktuuri, kuten sähköverkot kaipaavat päivittämistä. Rajat ylittäviä investointeja tulisi entisestään vauhdittaa EU-budjetin avulla, sillä se parantaa EU:n kriisinsietokykyä. Energiantuotannon ja -tuonnin monipuolisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Venäläisestä kaasusta irtaantuminen etenee EU:ssa. Tänään venäläisen kaasun osuus on tuodusta kaasusta enää kahdeksan prosenttia, kun tuo luku oli muutama vuosi sitten yli 40 prosenttia. Tuontienergiaa tarvitaan jatkossakin, mutta EU:ssa pitää kiinnittää huomiota tuontienergian monipuolisuuteen jatkaen venäläisen kaasun käytön lopettamisen tiellä.

Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja investoinnit energiatehokkuuteen tuovat pitkässä juoksussa paljon etuja teollisuudelle ja kuluttajille. Kun energiatuotannon sisämarkkinat toimivat kunnolla, julkisia tukia ei tarvita. Suomessa ja Pohjoismaissa on erittäin hyvin toimivat energiamarkkinat ja moneen muuhun EU-maahan verrattuna puhdas ja kohtuuhintainen energia. Tilanne ei kuitenkaan ole sama kaikissa EU-maissa. Mikäli julkisilla varoilla voi vauhdittaa kestävää energiasiirtymää, se parantaa myös EU:n kokonaisturvallisuutta. Julkiset investoinnit eivät kuitenkaan yksin riitä.

Myös maiden asuntokannat eroavat. Korkeat energianhinnat voivat koetella tiettyjä kotitalouksia erityisesti vaadittavien energiaremonttien osalta. Julkisilla varoilla voidaan edesauttaa oikeudenmukaista siirtymää. Pysyviä ratkaisuja kohtuuhintaisen energian varmistamiseksi saadaan kuitenkin vain riittävään tuotantokapasiteettiin investoimalla markkinaehtoisesti.

Suomen EU-politiikan onnistuminen on suomalaisen teollisuuden ja työpaikkojen kannalta tärkeää. Suomen EU-ennakkovaikuttamista pitää aikaistaa: Parlamentti on kannanmuodostuksessa säännöllisesti komissiota ja neuvostoa huomattavasti edellä. Oma-aloitemietinnöillä EU-parlamentti on jo vuosia kiertänyt EU-perussopimuksen lainsäädännön rajoitteita. Oma-aloitemietinnöissä parlamentti määrittelee lainsäädännön uudistuksille suuntaviivoja jo hyvissä ajoin ennen kun komissio on antanut omat esityksensä.

Suomi voisi myös olla aloitteellisempi EU:n suuntaan. Torjuntavoittojen sijaan Suomi voisi ottaa EU-parlamentista inspiraatiota tekemällä omia avauksia. Suomen pitäisi aktiivisemmin ja selkeämmin määrittää mitä EU:lta haluamme sen sijaan, että vain reagoimme komission tekemiin aloitteisiin. Suomi voisi olla aktiivisempi erityisesti sisämarkkinoiden ja kuluttajien oikeuksien vahvistajana. Suomen energiateollisuus on hyvin ja onnistuneella tavalla läsnä eurooppalaisessa päätöksenteossa. Toivon, että jatkatte tätä oikea-aikaisen ja rakentavan vaikuttamisen linjaa.

 

#energia ja Eurooppa #energiapolitiikka