Aki Ruotsala
kirjoittaja on kristillisdemokraattien eurovaaliehdokas
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja virheistä on opittava
04.06.2024, kello 13:03
Kuva: Scanstockphoto
Energiakysymykset ovat olleet vahvasti läsnä Suomen ja EU:n päätöksenteossa edellisen parlamenttikauden aikana. Muistan ”hullun kevään” 2019, jolloin osallistuin lukuisiin keskusteluihin ja paneeleihin vaalien alla, jolloin puhuttiin paljon ilmastonmuutoksesta ja Suomen päästöistä.
Erityisen hyvin muistan YLE:n ilmastotentin — suoran lähetyksen eduskuntavaalien alla, johon osallistuin kristillisdemokraattien edustajana. Ilmastopaniikki oli sen verran paha, että erityisesti keskeltä oikealle olevista puolueista oli vaikeaa löytää eturivin osallistujia paneeliin. Miksi?
Tunnelma oli painostava, vihreys pelotti eikä kukaan halunnut mennä suden suuhun sanomaan poikkipuolista sanaa yleiselle hokemalle, jonka mukaan näissä vaaleissa on pakko tehdä kunnianhimoista ilmasto- ja energiapolitiikkaa, sillä muuten maailma tuhoutuu. No, minuakin kysyttiin mukaan ja totta kai halusin olla tuomassa järjen ääntä politiikan keskusteluun — silloinkin, kun sitä ei vielä haluttu kuulla.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin, kun ilmasto- ja energiapolitiikan globaali mittakaava ymmärretään ja kun tehtyjen päätösten hintalappu on tiedossa, nämä samat ajatukset otetaan paremmin vastaan. Totuus on, että Suomi tai EU ei voi yksin ratkaista ilmastonmuutoksen ongelmia. Geo- ja turvallisuuspolitiikan realiteetit ovat lisäksi osoittaneet, että tekemällä liian kunnianhimoisia päätöksiä hinnoittelemme ainoastaan itsemme ulos markkinoilta ja siirrämme teollisuutemme enemmän saastuttaviin maihin.
Energiapolitiikkaa uudistettaessa on pystyttävä paremmin selvittämään yksittäisten politiikkatoimien vaikutukset ihmisten ja yrittäjien arkeen. Otan esimerkin. Olen työskennellyt vuodesta 2020 johtavana virkamiehenä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla vastaten Etelä-Pohjanmaan työ- ja elinkeinopalveluiden yrityspalveluiden johtamisesta. Kun Rinteen-Marinin hallituksen energiaveroa uudistettiin tuplaamalla mm. turpeen energiavero vuoden 2021 alusta, tämä käytännössä lopetti turpeen tuotantosopimukset kuin veitsellä leikaten keväällä 2021.
Rajujen vaikutusten vuoksi Etelä-Pohjanmaalla haluttiin selvittää muutoksen vaikutuksia turvealan yrittäjien toimintaan, sillä maakunnassa oli Suomen eniten tällä toimialalla joko suoraan tai välillisesti toimivia yrittäjiä. Työ annettiin oman tiimini hoidettavaksi, joka teki nämä selvitykset soittamalla toista sataa haastattelua alueen toimialalta leipänsä saaville yrittäjillä.
Miljoonien investoinnit koneisiin ja laitteisiin valuivat yhdessä keväässä hukkaan, alueen broileritilat olivat ongelmissa, sillä energiaturpeen sivutuotteena syntyvän kuiviketurpeen tuotanto lakkasi samalla. Lisäksi maansiirtokalustoa oli yhtäkkiä markkinoilla paljon. Äkillinen markkinamuutos oli hinnoittelemassa jo heiltäkin leipää pöydästä.
Sittemmin valtiovalta kehitti romutuspalkkion, josta rahat tosin loppuivat kesken. Sitten tuli JTF, eli oikeudenmukaisen tuen siirtymän rahasto, johon suuri osa turveyrittäjistä ei päässyt hakeutumaan, koska he eivät täyttäneet tukien ehtoja.
Venäjän hyökätessä Ukrainaan turpeen rooli huoltovarmuuspolttoaineena on saanut uutta kannatusta, mutta kovin valoisalta ei turveyrittäjän tulevaisuus tallaisen päätöksenteon jälkeen näytä. Sillä olisi merkitystä, jos turpeen vuotuisen kasvun osalta turve tulkittaisiin hitaasti uusiutuvaksi energiaksi, kuten Ruotsissa on tehty. Tätä näkemystä aion itse edistää.
Ilmasto- ja energiapolitiikassa on löydettävä ratkaisut, joissa kotimainen maa- ja metsätalous sekä suomalainen teollisuus nähdään osana ilmastonmuutoksen ratkaisua — ei pelkkänä ongelmana. Monissa maissa on käytössä vastaavia välineitä, kuten energiaveronpalautus Suomessa, koska teollisuuden halutaan pärjäävän. Suomalaisen vähäpäästöisen teollisuuden pärjääminen on vieläpä ilmastolle eduksi.
Ilmasto- tai energiapolitiikka eivät ole nollasummapeliä. Miten Suomen tai EU:n menestystä auttaisi se, että veisimme teollisuudelta edellytykset toimia Suomessa ja EU-alueella? Työ- ja elinkeinopalveluiden työkokemukseni kautta ymmärrän, että teollisuus nimenomaan työllistää ja maksaa veroja Suomeen. Näillä rahoilla pyöritetään päiväkoteja, huolehditaan ikäihmisistä ja koulutetaan suomalaisia. Ja mikä tärkeintä: näillä rahoilla maksetaan myös Suomelle tärkeät tuet yritysten tuotekehitykseen.
Suomalainen teollisuus alasta riippumatta joutuu jo nyt uudistamaan toimintaansa joka ikinen päivä, sillä vain uudistumalla pysytään kilpailussa mukana. Energiatehokkuus, robotiikka, tekoäly ja automatisaatio ovat edellytyksiä sille, että kykenemme pärjäämään niin Suomessa kuin EU:ssa. Samalla kun teollisuudelle luodaan edellytykset vientiin, syntyy lisäksi kysyntää lukuisille start up -yrityksille.
Suomessa teollisuus on jatkuvasti kehittänyt prosessejaan energiatehokkuus ja markkinoiden tarpeet edellä. Esimerkiksi Suomessa tuotetun teräksen valmistus vaatii vähemmän sähköä kuin Kiinassa. Tästä syystä energia- ja ympäristöpolitiikan osalta on tehtävä fiksuja päätöksiä, joka luo elinkeinoelämälle vakaan ja ennustettavan kehittymisympäristön. Tempoilulla saamme aikaan vain kurjuutta ilmastotavoitteiden karatessa horisonttiin.
Kirjoittaja
Aki Ruotsala
kirjoittaja on kristillisdemokraattien eurovaaliehdokas
#energia ja Eurooppa #energiapolitiikka #EU
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()