Yksi keskeisimmistä energiapoliittisista kysymyksistä Euroopan ja Suomen kannalta liittyy tietenkin päästöjen vähentämiseen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Edelleen on tärkeää huolehtia, että päästään Fit-for-55 paketin mukaiseen välitavoitteeseen vuonna 2030, eli 55 prosenttia alempaan päästötasoon kuin vuonna 1990. Lisäksi tarvitsemme pidemmän tähtäimen politiikkapolkuja vuoteen 2040, saavuttaaksemme vähintään 90 % päästövähennyksen. Tämä tavoite edellyttää kokonaisvaltaisempaa politiikkaa kuin aikaisemmin, koska se koskettaa koko yhteiskuntaa ja meitä kaikkia.

Toiseksi on nostettava esiin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, joka on noussut myös ympäristöpolitiikan keskiöön, niin Euroopan kuin Suomen sisällä. Tärkein työkalu on tässä yhteydessä laajemmin ajateltuna vihreä siirtymä, joka päästövähennysten lisäksi vahvistaa oikeilla politiikkatoimilla teollista kilpailukykyämme, luo uusia työpaikkoja, varmistaa hintakilpailukyvyn ja lisää energiajärjestelmien luotettavuutta ja turvallisuutta.

On selvää, että vihreä siirtymä ja energiaturvallisuus etenee käsi kädessä. Energiaturvallisuutta ei saavuteta, ellei energiatuontia Venäjältä, kuten öljyn ja kaasun, mutta myös ydintekniikan ja –polttoaineen tuontia, kokonaan lopeteta.

Kolmanneksi; uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden merkitys niin Suomessa, EU:ssa kuin globaalisti ovat keskeisessä asemassa päästöjen vähentämisessä ja tähän liittyvässä uudessa teollisessa vallankumouksessa. Esimerkiksi, jotta vuoden 2030 päästötavoitteisiin päästään, tulisi uusiutuvan sähkön osuus EU:ssa nousta 70 %:iin, mikä edellyttää niin EU-tasolta kuin jäsenmailta vahvempia politiikkatoimia, mm. lupaprosessien sujuvoittamisessa, energiainfrastruktuurien vahvistamisessa sekä toimia energiajoustavuuden parantamisessa.

Energiatalouden, mahdollisesti mullistavan, vihreän vetytalouden ensimmäisiä askeleita otetaan nyt maailmalla ja EU:n tulee olla myös vahvasti mukana tässä kehityksessä – Suomen merkitys tässä voi olla sen kokoa paljon suurempi ja valtava teollinen mahdollisuus samalla kun ratkaistaan energiahaasteita. EU-politiikalla on meidän kannaltamme tässä asiassa suuri vaikutus, mm. Euroopan vetyverkoston kehittämisessä, innovaatiopanostuksissa, aloitteiden koordinoinnissa, yms. Digitalouden ja keinoälyn merkitystä energiassa ei pidä unohtaa ja tähän liittyvässä tulevassa EU-lainsäädännössä tulisi myös huomioida energian erityistarpeet
Perinteisesti ajatellaan, että raaka-aineiden kuten energian hinnalla on ratkaiseva merkitys kilpailukyvylle. Tätä logiikkaa seuraten esimerkiksi halpa sähkö olisi siis keskeinen tekijä, joka pitäisi varmistaa. Kun uusiutuvat energialähteet, kuten tuuli tai aurinko ovat kiistatta halvimmat uudet sähköntuotantomuodot sijainnista riippuen, kannattaisi näiden käytön lisäämisen esteitä vähentää energiapolitiikan keinoilla, esimerkiksi sujuvoittamalla lupaprosesseja, varmistamalla verkkoon kytkentä riittävällä infralla ja uuden teknologian käyttöönotolla, yms.

Mutta kilpailukykyyn vaikuttaa tietenkin moni muu tekijä, myös energiapolitiikassa. Euroopan energiamarkkinoiden kehittäminen maiden välisten siirtoyhteyksien parantamiseksi niin sähkössä, kaasussa kuin tulevaisuudessa vedyssä vähentäisi energiahuollon pullonkauloja ja loisi pidemmän aikavälin varmuutta. Samoin EU:n suunnittelema hiilirajamekanismi (CBAM) tulee olemaan erityisen tärkeä teollisuutemme pidemmän ajan kilpailukyvylle.

Jos kilpailukykyä katsotaan laajemmin koko yhteiskunnan kannalta, teollisuus mukaan lukien, niin silloin nousevat esille toimet, jotka edistävät innovaatioita ja investointeja. Näillä nostetaan myös Suomen tuottavuutta, joka on pysynyt paikallaan viimeiset 15 vuotta ja on keskeinen syy Suomen talouden vakaviin ongelmiin. Vihreä siirtymä, energiatehokkuus ja digitalous ovat esimerkkejä alueista, jotka kasvattavat tuottavuutta, kestävää kasvua ja pudottavat päästöjä, ja joita energiapolitiikan toimilla voitaisiin erinomaisesti edistää.

Tavallista kuluttajaa kiinnostaa tietenkin energian hinta, joka on tärkeä politikkakysymys laajemminkin. EU:n 11. huhtikuuta 2024 tekemä päätös sähkömarkkinoiden uudistamiseksi vuoden 2022 energiakriisin hintapiikkien välttämiseksi on oikeansuuntainen, mutta edellyttää EU:lta seurantaa toimien tehokkuudesta, esimerkiksi kansallisten sähköjärjestelmien stressitestien kaltaiset tarkasteluja, joiden pohjalta sitten saatetaan tarvita lisätoimia. Esimerkiksi Suomessa sähköjärjestelmä on edelleen hyvin kireällä pakkaskaudella ja sen resilienssiä tulisi selvästi parantaa.

#energia ja Eurooppa #energiapolitiikka