Tuulivoiman luvitus, demokratia ja sähköistyvä Suomi – kuntavaalien tärkein kysymys?

10.04.2025, kello 13:28

Teksti Leo Byskata

Tuulivoiman kehitys on jälleen kuuma peruna näin kuntavaalien alla. Erityisesti keskustelua on viime aikoina herättänyt alueidenkäyttölain uudistus ja esillä ollut ehdotus kiinteästä minimietäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä.

Toisella puolella on tuulivoimateollisuus ja sen edunvalvontajärjestöt, ja vastapuolella asukkaat, jotka kokevat, ettei heitä ole kuultu kysymyksessä, joka koskee heille tärkeää asiaa.

Myös tunteilla värjätyt mielipiteet kuuluvat terveeseen demokratiaan. Yhteiskunnallinen keskustelu on elinvoimaisen sivilisaation syke – ilman sitä yhteiskuntamme väsähtäisi paikalleen ja kehitys hiipuisi. Siksi itse keskustelua ei tulisi pelätä tai vähätellä. Energia-alan ei pidä myöskään ampua viestintuojia, vaan kuunnella tarkasti, mitä ajatuksia ja huolia kansalaisilta nousee. Mielipiteitä ja näkemyksiä voi koittaa tukahduttaa tai olla niistä välittämättä, mutta niin ne eivät katoa – ne alkavat muhimaan. Jos ihmisillä on ennakkoluuloja, aitoja huolia tai vastarintaa, ne on usein parempi kohdata ajoissa kuin koittaa sivuttaa. Reagointi ei tarkoita automaattisesti myöntymistä, mutta se osoittaa viisautta ja vastuunkantoa. Usein ihan vain asiallinen vastaus riittää tilanteen ratkaisemiseksi, kun huolestunut kuntalainen haluaa kokea tulleensa kuulluksi.

Samalla emme voi unohtaa realiteetteja. Suomi tarvitsee uusiutuvaa energiaa. Se ei ole poliittinen mielipide, vaan kansantaloudellinen tosiasia. Yhteiskuntamme sähköistyy – halusimme sitä tai emme – ja huokea, päästötön, kotimainen sähkö on maallemme vuosisadan kilpailuvaltti. Tätä resurssia ei pidä torjua, vaan hyödyntää viisaasti. Sen kiistäminen vaatisi jo melkoista älyllistä akrobatiaa – olipa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa.

Vaihtoehtoja on vähän: joko jatkamme vanhalla linjalla, jossa avaamme uudelleen ovet kivihiilelle ja sähkön tuonnille idästä – tai rakennamme omaa kallista polttoon perustuvaa kapasiteettia. Ydinvoimassa Suomella olisi ollut mahdollisuus olla edelläkävijä, mutta kuten tiedetään, sääntelyn luvatussa maassa sen toteuttaminen on lähes mahdotonta ilman julkista riskinkantoa. Ja kaikki varmaan hyväksyy sen, että ydinvoiman rakentamista ei tulisi harrastaa ilman tarkkaa ohjeistusta ja sääntelyä.

Sähköjärjestelmän muutos päästöttömäksi ei tule ilmaiseksi, ja sen on energia-alakin nyt myönnettävä, jotta päästään keskustelussa askeleen eteenpäin. Uusiutuvan energian haittapuolien esille tuonti tuo uskottavuutta ja se on edellytys haittojen vaikutusten minimoimiseksi. Yksi suorista seurauksista on kantaverkon historiallisen suuri investointipaine, joka rasittaa niin viranomaisia, luontoa kuin kansalaisia. Myös toinen keskustelussa ilman huomiota jäänyt asia on se, että reservimarkkinoiden tuotteiden hankinnan kustannukset eivät jää ainoastaan abstrakteiksi rahavirroiksi– niiden räjähdysmäisen kasvun hinta, joiden pohjalta kaikki akkuvarastohankkeet pitäisi rahoittaa – päätyy tavalla tai toisella lopulta jokaisen kuluttajan sähkölaskuun. Siksi myös viestinnän ja päätöksenteon on oltava entistä avoimempaa ja rehellisempää.

Mitä poliittisella kentällä voisimme tehdä asian eteen?

Kristillisdemokraattien ratkaisu on yksinkertainen, mutta toimii edelleen tässä kysymyksessä: Lähipäätösperiaate, joka on yksi KD:n peruspilareista. Päätökset tulee tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä, joita ne koskevat. Kunnilla on edelleen kaavoitusmonopoli ja se on tärkeä sisäistää. Meidän on edelleen pidettävä kiinni siitä, että kunnat saavat itse päättää, mihin energiahankkeita halutaan – ja millä ehdoilla niitä edistetään ja luvitetaan. Tämä toimii vain, jos kunnallispäättäjät tarttuvat asiaan aktiivisesti.

Kunnissa voidaan järjestää keskustelutilaisuuksia, kuulla aidosti kaikkia osapuolia ja rakentaa luottamusta toimijoiden välillä, minkä pohjalta päättäjät ja viranhaltijat osaavat huomioida kuntalaisten toiveita. Tärkeintä on, että aloitteellisuus on päättäjien käsissä – ja että heillä on visio siitä, mihin suuntaan oma kunta haluaa kulkea.

#energiapolitiikka