Tarvitsemme puhdasta, halpaa ja kestävää energiaa – sanotaan ei ”Tuohi-Virsu” Suomelle

07.06.2024, kello 07:33

Teksti Arto Luukkanen | Kuva Scanstockphoto

Vain muutamia satoja vuosia sitten esiäitimme ja –isämme asuivat savupirteissä. He työskentelivät keskikesää lukuun ottamatta koko valoisan ajan. Auringonlaskun jälkeen tehtiin töitä tulisijan, kynttilän tai öljylampun valossa.

Päivänkierto ja elämä olivat nykyiseen verrattuna fyysisesti kovaa, mutta nykyisin esillä olevien käsitteiden valossa se oli hyvin ekologista ja vihreää.

Luomutuotantoon perustunut maatalous elätti liki koko kansan. Hehtaarisadot olivat parhaimmillaankin vain viidesosia nykyisistä, mutta ne riittivät jotenkin. Lisäsärvintä hankittiin kalastuksella, metsästyksellä ja käsitöitä myymällä. Välillä katovuodet niittivät kuolon viljaa rajustikin. Viikatemies temmelsi nälkävuosina 1860-luvulla, mutta kansa kesti ja teki töitä taas enemmän, jotta olot saataisiin vakiintumaan tai jopa paremmiksi. Kuolema oli ihmisten arkituttava.

Muutamilla harvoilla — hallitsijoiden luottomiehillä, korkeilla virkamiehillä, papistolla, oppineistolla ja vauraimmilla kauppiailla — asiat olivat paremmin. Heille oli varallisuutta kertynyt niin, etteivät nälkävuodet ulottuneet perhepiiriin kuin yrityksinä auttaa ja lopulta kärsimyksenä katsoa ympärillä nääntyviä maanmiehiä.

Teollinen vallankumous poistaa energianpuutteen pullonkaulat

Parinsadan vuoden — siis noin kahdeksan sukupolven — aikana olemme jättäneet taaksemme tuon vihreän luontaistalouden. Teollinen vallankumous 1700-luvulla pani alkuun kehityksen, jonka aikana ihmiskunta on oppinut vapauttamaan ja käyttämään energiaa yhä tehokkaammin.

Tuo kehitys alkoi monesta purosta, mutta höyrykoneen keksiminen ja yhä tehokkaampien polttoaineiden käyttöönotto mahdollisti muut innovaatiot, joiden ansiosta meillä länsimaissa on ainakin hengissä pysymisen osalta paljon helpompaa esivanhempiimme verrattuna.

Jopa täällä kylmässä ja luonnostaan energiaintensiivisessä Suomessa voimme olla jokseenkin varmoja siitä, että ruokaa ja lämpöä riittää myös ensi talven yli. Ravintotilanteen paraneminen sattui yhteen lääketieteen harppausten kanssa ja samalla se merkitsi sitä, että lapsikuolleisuus väheni.

Kalman ote ei ollut enää niin intensiivinen.

Maailma on muuttunut näistä ajoista. Nyt meillä on yhteistä varallisuutta ja osaamista, joka mahdollistaa palvelujen saannin sairastuessamme tai joutuessamme muuten pulaan.

Laadullisesti elämme aivan toisessa maailmassa verrattuna savupirttiaikaan. Edes rikkaimmat eivät 1700-luvulla hengittäneet yhtä puhdasta sisäilmaa tai syöneet yhtä ravitsevaa ruokaa kuin me nyt. Elämänlaatumme on parantunut ratkaisevasti ja keskimääräinen elinikämme on likimain kaksinkertaistunut. 

Joku on laskenut, että käytämme joka päivä elämäämme — vauvasta vaariin — energiamäärän, joka vastaisi pari vuosisataa sitten noin sadan miestyöpäivän aherrusta.

Historiaa jonkin verran tutkineena pidän tätä kehitystä sekä kiehtovana että siunauksellisena.

Kuten virsirunoilija sanoo: ”alati synnyinmaalle …siipeis suoja suo”.

Minä toivoisin tuon kehityksen jatkuvan ja myös leviävän Afrikassa, Aasiassa ja muuallakin niiden satojen miljoonien ihmisten pariin, joita se ei vielä ole koskettanut kuin osin. Energian saannin leviäminen maailman vähäosaisimpien keskuuteen ei ole mahdollista, ellei siihen käytetä paikallisesti kustannustehokkaimpia ratkaisuja.

Tehokkuus on ollut myös täällä kylmän ilmanalan Pohjolassa avainsana oman energiateollisuutemme kehityksessä. Insinöörimme, teknikkomme ja asentajamme ovat rakentaneet meille energiainfrastruktuurin, joka parhaimmillaan tuottaa sähköä ja lämpöä maailmanennätysluokan hyötysuhteella ja edullisesti. Meidän hiilivoimalamme ovat olleet maailman parhaita…kunnes niitä ruvettiin sulkemaan siksi, että meille piti tulla ”vihreä siirtymä”.

Olemme nauttineet edullisesta sähköstä ja lämmöstä pitkään, ja sen ansiosta myös osin energiaintensiivinen teollisuutemme on pärjännyt pystyen tarjoamaan arvokkaita työpaikkoja.

Kääntyykö kehitys?

Valitettavasti olen yhä enemmän huolestunut siitä, kykenemmekö ylläpitämään tätä kykyämme.

Kovin monenlaiset paineet sitä uhkaavat sekä sisältä että ulkoa. Ja samat uhat kohtaavat myös vailla sähköä ja muuta energiaa olevat Intian, Kiinan ja Afrikan köyhät, joilla ei ole varaa sellaisiin ratkaisuihin, joita meillä vauraassa lännessäkään ei toteutettaisi ilman massiivisia tukiaisia ja keskusjohtoisia interventioita.

Kannatan mahdollisimman puhdasta tuotantoa myös energia-asioissa. Ja kannatan energiatehokkuuden lisäämistä niin tuotannossa kuin kulutuksessa. Mutta samalla kyllä luotan sekä tuottajien että kuluttajien järkeen näissä asioissa.

Minä en Neuvostoliiton historiaa tutkineena usko sellaiseen keskusjohtoiseen ja vastoin markkinalogiikkaa olevien energiajärjestelmien suunnitteluun, jollaista meille osin YK:n ilmastonmuutoskonventin, Brysselin direktiivien ja viime aikojen omien hallitustemme toimin yritetään syöttää. Gosplan ei toiminut Moskovassa eikä se toimi Brysselissä.

Meillä on jo varoittavia esimerkkejä mm. Saksasta, Yhdistyneestä Kuningaskunnasta ja Tanskasta siitä, miten kauniilta kuulostavalta ns. uusiutuvalla, mutta satunnaisesti saatavalla ja tehottomalla, energiantuotannolla on rakettimaisesti nostettu sähkön hinta maailmanennätystasolle, aiheutettu uutta energiaköyhyyttä ja häiritty vakavasti rationaalisia energiainvestointeja. Noiden maiden polkuja on turha seurata. Paitsi, että me seurasimme pari vuotta sitten. Ihmiset maksoivat itsensä kipeäksi sähkölaskuista ja silloinen hallitus ei kyennyt tekemään mitään.

Kotimainen energiajärjestelmämme on periaatteessa monipuolinen, tehokas ja kaikin puolin yksi maailman puhtaimmista. Monille saattaa olla yllätys, että myös se osa energiateollisuuttamme, joka (sai vielä äsken) käyttää kivihiiltä, sai vielä pari vuotta sitten merkittävän ympäristöpalkinnon tehokkuudestaan ja puhtaudestaan.

Helsingin Energian palkitun kolmoistuotannon perustana oli sähkön ja lämmön yhteistuotanto yli 90 prosentin hyötysuhteella Vuosaaren, Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitoksilla. Ainoana maailmassa kaukojäähdytys oli integroitu mukaan tuotantoon tavalla, joka mahdollistaa muuten käyttämättä jäävien, ns. hukkaenergioiden hyödyntämisen kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen tuotannossa. Mainioita laitoksia…kunnes fossiilisista polttoaineista haluttiin päästä eroon.

Olemme siis edelläkävijöitä jo nyt. Sitä ei kannata pilata kansantaloudellisesti kannattamattomilla tuuliturbiineilla tai muillakaan jättimäisiä ja pysyviä tukiaisia vaativilla ratkaisuilla millään tekosyyllä.

Tutkija ja insinööri auttavat…kuten ennenkin

Arvostamalla ja tukemalla parasta energiaosaamistamme varmistamme sen, että tutkijamme ja insinöörimme työporukoineen jaksavat tavoitella tulevaisuudessa vielä parempia ratkaisuja.

Siis sellaisia, jotka ovat samanaikaisesti ympäristölle hyviä ja kansantaloudellisesti järkeviä, mutta myös nykyisiä parempia.

Ei ole syytä epäillä, etteikö nähty huima teknologinen kehitys jatkuisi tulevaisuudessakin, jolloin nykyiset tuotannon ja kulutuksen pullonkaulat, kuten energian laajamittainen varastointi, saavat järkevät ratkaisunsa.

Kun silloin vaikkapa aurinkovoima voi nousta hyvinkin kilpailukykyiseksi, otetaan se sitten käyttöön markkinaehtoisesti. Noita aikoja odotellessa kannattaa satsata tutkimukseen ja kehitykseen eikä jo nyt kannattamattomiin ja tukiaisia vaativiin tuotantomuotoihin, jotka jäävät yhä enemmän jälkeen tulevina vuosina.

Ne ovat tärkeitä päätöksiä luonnostaan energiaintensiiviselle Suomelle.

Pähkinänkuoressa vastaus Suomen energiaongelmaan:

Suomen keskeisin energiapoliittinen kysymys on — saammeko tarpeeksi energiaa? Oma vastaukseni on, että ratkaisun pitää olla a) järkevä ja b) kansantaloutta tukeva. Nyt lähitulevaisuudessa se merkitsee ydinvoimaa & pienydinvoimaloita voidaksemme rakentaa teollisuutta, jolla voimme varmistaa elintasomme ja talouskasvun. Tuuli ja aurinkovoimalat eivät vielä tässä vaiheessa kykene hoitamaan näin pohjoisen maan energiankulutusta – jollemme halua päästä eroon suomalaisesta elämänmuodosta.

Joko ratkaisemme tämän dilemman tai vajoamme vihreään siirtymään, jolloin edessä on ”Tuohivirsu-Suomi”, jossa eletään kuten ennen sähkön keksimistä.

Silloin kuoltiin varhain, sairastettiin, ja tehtiin aina työtä. Ja jossa ainoa kirja, jota selattiin tosimielessä oli virsikirja ja sen osasto ”Kuolema ja iänkaikkisuus”.

#energia ja Eurooppa #energiapolitiikka #EU