Sössimmekö puhtaan siirtymän?

13.11.2024, kello 14:23

Teksti Timo Honkanen | Kuva Scanstockphoto

Eri lähteiden mukaan Suomeen olisi suunnitteilla 270 miljardin euron puhtaan siirtymän investoinnit, jotka voisivat luoda maallemme 100 miljardin euron vuosittaisen lisävientipotentiaalin. Meillä on edessämme ikkuna auki kaikkien aikojen talous- ja ympäristötekoon, jonka avulla meistä voisi tulla hyvinvointimme ja vaurautemme kanssa seuraava Norja!

Kun kuulin tästä ensimmäisen kerran heitin huulena kollegalleni, että ”kattotaan vaan, niin jotenkin tämä vielä onnistutaan sössimään”.  Valitettavasti ensimmäiset tukevat askeleet tässä sössimisessä on jo otettu.

Puhdas siirtymä tulee onnistumaan ainoastaan, jos meillä on tarpeeksi uusiutuvaa sähköntuotantoa, myös sääriippumatonta, sekä entistä vahvemmat sähköverkot.

Energiavirasto, jonka tulisi olla poliittisesta vaikuttamisesta riippumaton, meni ja uudisti sähköverkkojen regulaatiomallin kesken regulaatiokauden enemmän tai vähemmän romauttaen sähköverkkojen sallitun tuoton alaspäin. Ihan kiva, voisi ensin ajatella, mutta tämä iskee meitä itseämme nilkkaan pahemman kerran. Uusi regulaatiomalli ei jätä sähköverkkoyhtiöille tarpeeksi rahaa niihin sähköverkkoa vahvistaviin investointeihin, jotka puhdas siirtymä tarvitsee, osingoista yhtiöiden omistajille puhumattakaan. Tästä syystä erittäin monet sähköverkkoyhtiöt ovat olleet pakotetut jäädyttämään investointivauhtinsa merkittävästi normaalia pienemmäksi. Tilanteessa, jossa vauhtia pitäisi lisätä, ei riitä rahat.

Samaan aikaan meidän pitäisi saada houkuteltua ulkomailta pääomia investoimaan tuota 270 miljardin euron pottia puhtaaseen siirtymään, koska meillä ei tuollaisia rahoja ole. Ja tällä hetkellä ne ulkomaiset sijoittajat, jotka ovat investoineet suomalaisiin sähköverkkoihin, istuvat Lontoo Cityssä, ja kertovat kavereilleen kuinka suomalainen riippumaton viranomainen viilasi heitä linssiin. Siinä alkaa kuulija, jos toinenkin, miettimään kaksi kertaa, että uskaltaako tänne investoida poliittisen riskin ollessa niin ilmeinen.   

Lisää kompastelua tähän soppaan tuo sinänsä hyvää tarkoittava luvitusprosessimme, joka on auttamattoman hidas ja kankea. Aika monelle datakeskus- tai vetyteollisuusinvestoijalle olen joutunut Turun seudulla kertomaan, että tervetuloa ja mieluusti, mutta sähköä pystymme tarjoamaan kantaverkosta vasta vuonna 2031 Fingridin uuden sähköaseman valmistuttua Raisioon. Luvitus kestää luvattoman kauan kaikkine valitusprosesseineen. Nämä investoijat ovat olleet ihmeissään ja miettivät, että olisiko sittenkin parempi mennä Ruotsiin.

Eikä tässä vielä kaikki. EU-tasolla puhtaan siirtymän hankkeista käydään kisaa. Jotkut maat ovat jakaneet avokätisiä tukiaisia tässä vapaan kaupan ja vapaan kilpailun kehdossamme saadakseen massiiviset akkutehtaat omiin maihinsa. Jos tukikilpailu on se, joka puhtaan siirtymän investointien sijainnin ratkaisee, niin me häviämme tämän pelin – rahaa ei ole, mutta velkaa on senkin edestä.

Valitettavasti tämä vuodatukseni ei ole turkulaista perusnegaatiota, vaan totta.

#energiapolitiikka #uusiutuva energia