Kivihiilen jälkeisen ajan Helsinki

03.04.2025, kello 12:50

Teksti Tiina Rytky

Huhtikuun ensimmäinen päivä joukko ihmisiä kerääntyi toimistotalon ylimpään kerrokseen. Seurasimme aitiopaikalta, miten Salmisaari B -voimalaitoksen, lempinimeltään Vanha Rouva, piipusta tuprutteli viimeistä kertaa savua. Aprillipäivän hengessä kyse oli värillisestä savupatruunasta, sillä laitoksen varsinainen käyttö oli lopetettu hetkeä aiemmin. Symbolinen savu oli kuitenkin paikallaan, sillä se siirsi kivihiilen osaksi energiapolitiikan historiaa, ei tulevaisuutta.

Kun hiilenpolton vuoteen 2029 päättävää lainsäädäntöä alettiin valmistella Sipilän hallituksessa, myönnän olleeni hyvin skeptinen. Liian kallista, liian hidasta, liian vaikeaa. Tuskin onnistuu. Ja silti, tässä me todistamme loppua, hyvissä ajoin neljä vuotta etuajassa. Kaupunkilaiset ja ilmasto kiittävät.

Vuosikymmen sitten eräässä energia-alan ammattilaisten seminaarissa Kalastajatorpalla esiteltiin kyselyä, missä alan päättäjiltä oli kysytty, mikä heitä valvottaa öisin. Elettiin aikaa, jolloin CHP oli vielä voimissaan ja tuulituotannolle maksettiin syöttötariffia. Huolet ja murheet eivät liittyneet luontokatoon tai mystisesti katkeaviin kaasuputkiin. Energiamurros hieman huoletti, mutta tokkopa tuo alan perusprinsiippejä muuttaisi, pohti moni.

Ei osattu ennakoida, että oven takana odottaisi öljykriisiin verrattavissa oleva shokki energiamarkkinoille, kun venäläisestä fossiilienergiasta pitäisi irtaantua pikaisesti ja pysyvästi. Ei osattu ennakoida, miten se kiihdyttäisi kivihiilestä ja kaasusta irtaantumista ennennäkemättömällä tavalla. Toisaalta ei ehkä osattu ennakoida myöskään sitä, miten suomalaisista kasvaisi aktiivisia energiakansalaisia. Miten entistä useampi saisi arjen jännityksensä seuraamalla tuntihintaäpistä pörssisähkön hintakehitystä. Energiasta tuli jälleen mielenkiintoista, siitä tuli puheenaihe.

Mitä Helsingissä tapahtuu kivihiilen jälkeisenä aikana? Selvää on, että meidän on pohdittava vaihtoehtoja, joilla tuotamme sähköä Helsingissä jatkossa. Maan pääkaupunki on tällä hetkellä ilman omaa sähköntuotantoa, eikä se ole ideaalitilanne ainakaan huoltovarmuuden kannalta. Samalla olisi tehtävä kaukolämmön maineen- ja kunnianpalautus. Pääkaupungissa, jossa asuminen on muutenkin kallista, on kaukolämmön hinta kaupunkilaisten mielissä taajaan. Fossiilisista luopumisen myötä kaukolämmön hinta onneksi laskee ja sen tuotanto puhdistuu.

Olen vakaasti sitä mieltä, että ilmastonmuutosta torjutaan ennen kaikkea kaupungeissa ja Helsinki näyttää erinomaista esimerkkiä muille Euroopan kaupungeille. En voisi olla iloisempi siitä, miten Helen on toiminut ajaessaan oman fossiilisen tuotantonsa alas korvatakseen sen kestävillä vaihtoehdoilla. Samalla Helen kuuluu tämän hetken suurimpiin investoijiin Suomessa.

Elämme aikoja, jolloin positiiviset talousuutiset ovat harvassa. Suomi tarvitsee kasvua ja investointeja puhtaaseen teknologiaan. Toivon, että saamme kuulla uutisia Helsinkiin rakennettavasta pienydinvoimasta aiemmin kuin kukaan meistä arvaakaan.

 

 

#energiapolitiikka