Kaavoituksessa tulee huomioida energiapolitiikka nykyistä paremmin

04.04.2025, kello 13:08

Teksti Peppi Seppälä | Kuva Scanstockphoto

Energia-alan murros näkyy myös kaupunkikuvassa. Hiilenpolton lopettaminen ei ainoastaan vähennä kaupunkien päästöjä, vaan myös vapauttaa alueita muuhun maankäyttöön, kuten asunnoiksi.

Kasvavissa kaupungeissa jatkuvana haasteena on rakentamisen sovittaminen lähiluonnon suojeluun, ja tällöin keskeisellä sijainnilla olevat teollisuustontit ovat hyvin houkuttelevia rakennuskohteita asunnoille.

Uudenlainen energiantarve vaatii muuttamaan kaavoituksen käytäntöjä. Hukkalämpöä tuottavia laitoksia kannattaa sijoittaa lähemmäs kaukolämpöverkkoa, mutta uusille tavoille tuottaa polttovapaata lämpöä on löydettävä tontit. Keskustelussa eniten esillä ovat olleet pienydinvoimalat, mutta myös energian varastointi, lämpöpumput ja sähkökattilat tarvitsevat tilaa. Etenkin pienydinvoiman kaavoittamiseen liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä.

Espoossa on alettu rakentamaan uutta datakeskusta, joka parhaimmillaan tuottaa 40% kaukolämmöstä. Osana hanketta on toteutettu myös ensimmäinen kompensaatiohanke, eli datakeskuksen alle jääneen alueen luontoarvot pyritään hyvittämään suojelemalla vastaavan arvoinen alue toisaalla.

Lämmöntuotantoon liittyy vielä epävarmuuksia. Etenkin pääkaupunkiseudulla sähkön kysyntä ja saatavuus tulevat olemaan tulevaisuudessa nykyistä isompi ongelma, kun sekä lämpöä että sähköä tuottavat hiilivoimalat vihdoin suljetaan. Toisaalta sähkön kysyntä lisääntyy, sillä lämmöntuotanto sähköistyy, oli se sitten lämpöpumppuja, datakeskuksien hukkalämpöjä, tai sähkökattiloita.

Energiantuotannon maankäyttö puhututtaa myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Tuuli- ja aurinkovoimalat herättävät paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Minne ja minkä kokoisia laitoksia voi sijoittaa, sekä mikä on vaihtoehtoiskustannus? Etenkin sähkölinjojen veto tuulivoimaloista kohdistuu naapureihin, kun tuulivoimalan hyödyt menevät eri osoitteeseen.

Tuulivoimarakentaminen Uudellamaalla kohtaa samanlaisia tutkavalvontaan liittyviä ongelmia kuin Itä-Suomessa. Lisäksi tuulivoimahankkeet kohtaavat usein vastustusta maisemahaittojen ja muiden pelättyjen haittavaikutuksien vuoksi. Uusimaa on tiheään asuttua aluetta, joten myös kohteet on-shore tuulivoimarakentamiselle ovat vähissä, ainakin jos noudatetaan tiukkoja välimatkavaatimuksia asutukseen. Nykykäytännön mukaan tuulivoimarakentamisen välimatkat asutukseen määritetään kohdekohtaisen melumallinnuksen perusteella. 

Tilankäytöllisesti on tehokasta hyödyntää aurinkovoiman rakentamisessa rakennuksien kattopinta-alaa. Haasteina on hankkeiden kustannustehokkuus. Siirtoverkkojen kapasiteetti ei mahdollista koko kattopotentiaalin hyödyntämistä, mutta rakennuksien kattovoimalat on kuitenkin osa ratkaisua, joka kannattaa hyödyntää siirtoverkkojen ja muiden teknisten rajoitteiden rajoissa. 

Vaihtoehtoina on joko rakentaa lisää siirtokapasiteettia muualta Suomesta, tai lisätä sähköntuotantoa pääkaupunkiseudulla. Molemmat vaativat kaavoitusta joka huomioi muuttuvan energiatilanteen. Eettisestä näkökulmasta sähköntuotannon rakentaminen samalle alueelle missä sitä käytetään kohdistaa uusiutuvan sähköntuotannon rakentamisen haittavaikutukset sähkönkäyttäjiin, jotka nauttivat myös tuotannon hyödyistä. Tällä hetkellä haitat, ja toisaalta hyödyt, eivät kohdistu tasaisesti suomalaisiin.  

Yhteenvetona kuntien kaavoituksessa on huomioitava paremmin energia-alan muuttuvat tarpeet, ja vähennettävä asukkaisiin kohdistuvia haittoja. Näin voimme sekä saavuttaa ilmastotavoitteet, että varmistaa kohtuuhintaisen energian tuotannon. 

#energiapolitiikka