Energianeuvoja Aila Teräväisen joulu

20.12.2022, kello 10:33

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Korpilaakson Sähkö Oy:n energianeuvoja Aila Teräväinen huokasi. Syksy oli ollut enemmän kuin kiireinen. Kallistunut sähkö ja kylmenevä talvi hermostuttivat, suututtivat ja huolettivat asiakkaita. Vanhoissa sähkölämmitteisissä taloissa mummot kuumenevat ja tuvat kylmenevät, takapuoli jäätyy ja säästötilit tyhjenevät. Roistoiksikin meitä sähköyhtiöissä työskenteleviä on jo ehditty nimitellä.

— Huomenna on kuitenkin jouluaatto. Tänään pääsen aikaisemmin töistä kotiin ja ehdin vielä siivota kodin joulukuntoon, Aila tuumi.

Puhelimen pärinä havahdutti Ailan mietteistään. Kenellä mahtaa näin joulun kynnyksellä olla niin kova tiedonjano, että vielä tähän aikaan kaipaa tietoa energiansäästöstä, Aila mietti vastatessaan puhelimeensa.

— Korpilaakson Sähkön energianeuvonta, miten voi auttaa, Aila Teräväinen vastasi.

— Se on Löylymäen muori, joka täällä puhuu, kuului hento vanhemman naisen ääni puhelimesta.

— Nyt on käynyt sillä tavalla, että tämä aivan uusi sähköhella ei sitten toimi laisinkaan. En saa huttua keitettyä pojille, kun ne iltapuolella tulevat mettätöistä kotio, muori selosti.

— Silloin kun vuonna 1968 pirttihin hankittiin sähköhella, niin teiltä sähkölaitokselta kävi joku rouva näyttämässä, miten laitosta käytetään. Nyt olisi tarvetta samalle asialle.

Jessus! Miten joku on voinut käyttää sähköliettä noin kauan, Aila ajatteli. Entisaikaan valmistettujen laitteiden käyttöikä taisi olla huomattavasti nykyistä pidempi.

— Valitettavasti meillä ei ole ollut tämäntapaista kotitalousneuvontaa vuosikymmeniin. Kodin sähkönlaitteiden käytössä sähköyhtiöt kyllä opastivat asiakkaitaan silloin, kun Suomea sähköistettiin, mutta siitä on jo luovuttu. Oletteko tutustunut laitteen käyttöohjeisiin? Yleensä niiden avulla selviää, miten laite toimii, Aila vastasi kohteliaasti.

— Voi kun minä en oikein ymmärrä tästä yhtikäs mitään, kun tässä hellassa on tällainen lasilevykin. Se tuntuu niin omituiselta ja sormenpäilläkö pitäisi lasia hipelöidä. Se teidän opastus oli silloin niin hyvää, että sen avulla olen pärjännyt hyvin ihan näihin päiviin asti, muori totesi.

Kuulostaa ihan induktioliedeltä, Aila ajatteli. Lieden käytössä on toki omat haasteensa ja kaikki vanhat kattilatkaan eivät toimi induktioliedellä. Ehkä hän voisi käydä kotimatkalla vilkaisemassa mummelia ja antamassa pikaisen perehdytyksen induktiolieden saloihin.

— Hyvä on. Minä voin tulla käväisemään, kun lähden töistä kotiin, Aila totesi.

— Missä päin Korpilaaksoa Löylymäen muori asustaa?

— No sepä olisi ystävällistä, Löylymäen muori vastasi.

— Täällähän me Hevonkuusen kylässä asustamme. Tänne on helppo löytää. Portinpielessä roikkuu vanha löylykauha.

Nyt tuli kyllä luvattua liikoja, Aila puuskahti. Hevonkuusihan on Korpilaakson äärimmäisessä kolkassa. Sinne on mentävä autolla ja sitähän minulla ei tällä hetkellä ole. Vein auton eilen huoltoon.

Aila kertoi lupauksestaan verkkopäällikölle ja ongelmastaan matkata Hevonkuusen kylään. Verkkopäällikkö Arvo Jämerä kuunteli hieman huvittuneena, mutta hänellä oli myös ratkaisu asiaan.

— Pojan mopoauto on sulamassa varikolla. Voit ottaa sen ja palauttaa joulun jälkeen. Ei sitä kukaan jouluna tarvitse, verkkopäällikkö totesi.

Aila ahtautui mopoautoon ja näpelöi kännykän navigaattorista Hevonkuusen osoitteen. Hetken päästä Aila jo päristeli mopoautolla kyläkeskuksen läpi kohti Korpilaakson takamaita. Kadun varrella nuoriso vilkutti iloisesti, kun Aila ohjasti tiukkailmeisesti mopoautoa pitkin katuja — kuviakin nuoriso taisi napsia kännyköillään Ailasta kuin hän olisi ollut suurikin julkkis.

Aikansa köröteltyään Aila saapui Hevonkuusen kylään. Harmaa hirsistä rakennettu talo tuijotti salaperäisesti Ailaa Löylymäen laelta, kun mopoauto kiipesi vaivalloisesti rinteeseen perustettua tietä pitkin kohti pihaa. Löylymäen muori katseli ikkunasta, kun Aila vääntäytyi mopoautosta.

Pieni ja harmaantunut muori hymyili ystävällisesti Ailalle. Muorin silmissä oli iloinen tuike. Tuvassa oli valtavan pitkä pöytä, johon oli katettu kymmeniä puurolautasia ja lusikoita. Tuollaiselle porukalle saa todellakin keittää puuroa hiki hatussa, Aila aprikoi.

Keittiöstä Ailaa tuijotti hopeanharmaa aivan uusi induktioliesi. Avuttoman tuntuinen muori vei Ailan katsomaan liettä. Lyhyen tarkastelun jälkeen Aila huomasi kaksi asiaa. Lieden säätönappulat olivat turva-asennossa. Nappuloita piti painaa kevyesti sisäänpäin, jonka jälkeen ne pomppasivat paneelista ulos. Vasta tämän jälkeen nappuloita saattoi kääntää. Muori ei ollut hoksannut tätä. Lisäksi lieden ajastin oli erehdyksessä ohjelmoitu sellaiseen asentoon, että lieteen ei saanut sähköjä.

Aila poisti ajastimen ohjelmoinnin ja näytti, miten säätönappulat saa lapsiturva-asennosta käsikäyttöisiksi. Aila arveli, että muorin ei tarvitse tietää lieden käytöstä kuin perusasiat. Monta asiaa saattoi tehdä hipaisunäppäimillä, mutta käsisäätö on usein selkeämpää.

— Katsotaan vielä muorin kattilat, koska kaikki vanhat kattilat eivät toimi näiden uusien liesien kanssa. Magneetin avulla on helppo kokeilla, toimiiko vanha kattila induktiolieden kanssa vai ei. Jos magneetti tarttuu kattilan pohjaan, voi sitä käyttää induktioliedellä, Aila selosti.

Suurin osa muorin kattiloista ja pannuista näytti sopivan induktioliedelle. Erityisen tyytyväinen muori oli siitä, että suurikokoinen puurokattila osoittautui käyttökelpoiseksi. Aila kehui liettä ja kertoi, kuinka uudet laitteet käyttävät paljon vähemmän sähköä kuin vanhat.

Löylymäen muori tarjosi maksua Ailan vierailusta, mutta Aila kieltäytyi siitä.

— Eipä taida siivoamisesta tulla enää mitään tänä iltana, Aila mietti höräyttäessään mopoauton käyntiin.

— Olen vasta myöhään illalla kotona tämän kotteron kanssa.

— Mutsi, tää on siis niin noloa, kiljui teini-ikäinen Riitta ulko-ovelta, kun Aila parkkeerasi mopoautoa kotinsa pihalle.

— Sä olet siis kaahaillut tolla koppimopolla pitkin kylää ja kaikki kaverit on nähnyt sut. Mä en kestä niitä videoita somessa, jossa sä luulet olevas Valtteri Bottas. Tän jutun jälkeen mä en voi mennä enää kouluun.

Aila ei sanonut mitään, mutta naureskeli silti mielessään. Tulipahan tehtyä todellinen uroteko, joka sai kylän teinit hereille. Silti Ailaa harmitti se, että kodin siivous jäi tekemättä. Se olisi ollut mukavaa, kun jouluinen koti tuoksuu puhtaalta.

Mutta niinhän se tuoksuikin. Miellyttävä mäntysuovan ja sitruunan tuoksu pöllähti vastaan, kun Aila astui kynnyksen ylitse.

— Mitä täällä on tapahtunut, Aila kysyi lapsilta.

— Tänne tuli lauma jotain ukkeleita ja ne sanoivat, että me ollaan voitettu ilmainen siivous jossain kilpailussa ja sitten ne vaan siivosi kaikki paikat ja lähti sitten pois ja toivotti hyvää joulua, selitti kymmenvuotias Ville tohkeissaan.

— Ne kyllä oli ihan oikeita tonttuja eikä mua pelottanut yhtään, sopersi kolmevuotias Lilja posket punaisina.

— Äiti sano Liljalle, että tonttuja ei ole olemassa, Ville marmatti.

Aila katseli pientä tytärtään ja istahti uupuneena jakkaralle. Nyt joulu voi tulla — olipa tonttuja tai ei.

Energiauutisten toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen Hyvää Joulua ja parempaa ensi vuotta!