Seuraava ydinvoimala

25.03.2025, kello 14:16

Teksti Jukka Relander | Kuva Scanstockphoto

Fortum julkisti maanantaina 24.3. selvityksensä ydinvoiman rakentamisesta. Selvitys viesti vahvaa tahtoa edetä, mutta matkalla on kuoppia.  

Suomi ja Ruotsi jakavat käsityksen siitä, että sähkönkulutus tulee puhtaan, vihreän siirtymän edetessä kasvamaan merkittävästi. Joitakin vuosia sitten puhuttiin kysynnän noususta jopa neljälläkymmenellä prosentilla, nyt pysyy realistin kirjoissa, vaikka viittaisi sähkönkulutuksen kaksinkertaistumiseen.  

Reitti on selvä, mutta matkaan lähdetään lyhyet valot päällä. Kukaan ei osaa sanoa sitä, mikä osa puhtaan siirtymän investoinneista tulee toteutumaan ja millaisella aikataululla. Uskomme sähkön kysynnän tuntuvaan kasvuun, mutta sähköfutuurien hinnoissa usko ei näy.  

Markus Rauramo arvioi tilaisuudessa, että ydinvoimalan rakentaminen kestää noin kymmenen vuotta, kunhan vuosien pohjatyöt on ensin tehty. Rauramon mukaan uutta ydinvoimaa saadaan pohjoismaissa odottaa ainakin 2030-luvun lopulle, itse en löisi vetoa sen puolesta, että uusi suomalainen isomman kokoluokan reaktori tuottaa sähköä vielä tuolloin.  Seuraavalle vuosikymmenelle on jo hyvät näkymät.  

Fortumin nykyisten reaktorien käyttölupa on voimassa vuoteen 2050. Niiden korvaamista pitää ainakin miettiä, samalla kun energiantuotannon keinovalikoimassa on edelleen ydinvoiman tuotannon lisääminen. 

Riskit ovat kuitenkin mittavia, varsinkin kun sähkön kysyntä- ja hintanäkymät ovat parhaimmillaankin hähmäisiä. Tuskin kukaan salissa hämmästyi, kun Fortumin toimitusjohtaja ilmoitti haluavansa jakaa niitä eri tavoin: tarvitaan kumppaneita, turvaudutaan jo käytössä olevaan teknologiaan, ja tarvitaan julkista selkänojaa.  

Tällä hetkellä ydinvoimaa on rakenteilla ainakin Iso-Britanniassa, Slovakiassa ja Unkarissa, ja suunnitelmat ovat aika pitkällä myös esimerkiksi Ranskassa, Puolassa ja Tshekissä. Yksikään hankkeista ei ole käynnissä ilman julkista tukea.  

Fortumin näkemys on se, että epävarmojen näkymien takia ydinvoimaa ei tulla rakentamaan markkinaehtoisesti. Suora hintatuki voi olla muiden sähköntuottajien keskuudessa epäsuosittua sen markkinavaikutusten takia, mutta Rauramon mukaan yhteiskunta voi vaikuttaa ydinvoiman tuotantokustannuksiin monin tavoin, myös epäsuorasti. Tuotantokustannuksista ehkäpä tärkein on raha: korkonäkymän pitää olla hallittava ja kohtuullinen, ennen kuin perustuksien valaminen voi alkaa. Muita taloudellisia kannustimia on selvitetty ja otettu käyttöön useassa Euroopan maassa.  

Ydinvoima on kallista, ja monien mielestä liian kallista. Näkymä sähkön tuotannon kaksinkertaistumisesta pakottaa kuitenkin vahvasti miettimään, että miten kysynnän kasvuun vastataan – vieläpä niin, etteivät investoinnit karkaa Ruotsiin paremman sähkön saatavuusnäkymän perässä. Siellä nämä keskustelut ovat pidemmällä.

#sähkömarkkinat #ydinvoima