Mitä yhteistuotannolle pitäisi tehdä?
22.02.2024, kello 10:19
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on suomalaisen energia-alan menestystarina. Kun sähköä tuottavan voimalaitoksen lämpimät lauhdevedet käytetään kaukolämpöverkossa, saadaan voimalaitoksen käyttämästä polttoaineesta irti maksimaalinen hyöty. Monissa muissa maissa voimalaitosten lämpimät laudevedet pumpataan mereen tai niitä jäähdytellään pelloilla höyryävissä jäähdytystorneissa.
Suomalaisten insinöörien oivallus herätti maailmalla huomiota — kansainvälisiä tunnuksiakin saatiin. Tämä kaikki tosin tapahtui aikana ennen ilmastopolitiikkaa ja Euroopan unionin päästökauppaa.
Päästökauppa on kurittanut yhteistuotantoa. Etenkin yhteistuotantolaitoksissa syntyvä sähkö on menettänyt kilpailukykyään pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Syynä on se, että moni sähköä ja kaukolämpöä tahkoava yhteistuotantolaitos käyttää polttoaineena kivihiiltä tai maakaasua. Kallistuneet polttoaineet ja kalliit päästöoikeudet rasittavat yhteistuotantosähkön hintaa verrattuna esimerkiksi tuulisähköön.
Sähköä tuotetaan, myydään ja ostetaan markkinaehtoisesti. Erilaisten tuotantomuotojen pitäisi pärjätä kisassa omillaan — ilman tukiaisia tai keinotekoisia apuvälineitä. Tämän on suomalainen yhteistuotantosähkö saanut kokea nahoissaan.
Viime vuonna kaukolämmön tuotannon yhteydessä syntyi sähköä 6,4 terawattituntia. Tämä on kahdeksan prosenttia Suomessa tuotetusta sähköstä. Se on myös reilusti vähemmän kuin vuonna 2010 (16,9 TWh).
Sähköä syntyy myös teollisuuden omistamissa yhteistuotantolaitoksissa. Niiden polttoainepaletti on kuitenkin erilainen kuin kaupunkien omistamien kaukolämpöä tuottavien laitosten. Etenkin metsäteollisuus käyttää omistamissaan yhteistuotantolaitoksissa polttoaineena puunjalostuksessa syntyviä jämiä. Tällaisen sähkön kilpailukyky on astetta parempi, koska bioenergiaan perustavan sähköntuottajan ei tarvitse ostaa päästöoikeuksia. Päästöoikeus on tuottajalle aina ylimääräinen kulu.
Viime vuonna teollisuuden omistamat yhteistuotantolaitokset jauhoivat sähköä reilut seitsemän terawattituntia — 8,9 prosenttia Suomessa tuotetusta sähköstä. Vuonna 2010 teollisuus tuotti yhteistuotantosähköä 11,2 terawattituntia. Laskua on tapahtunut myös teollisuuden yhteistuotantosähkössä, mutta ei yhtä paljon kuin kaukolämpöä tuottavissa laitoksisssa.
Kaukolämpöä tuottavat yritykset eivät ole enää innostuneita rakentamaan uusia yhteistuotantolaitoksia. Miksi rakentaa laitos, jonka tuottama sähkö ei pärjää kilpailluilla markkinoilla. Sitä paitsi kaukolämpöä tuottaville yrityksille on nykyään tarjolla runsaasti vaihtoehtoisia ja puhtaita energiantuotantomuotoja.
Yhteistuotannolla — ja erityisesti yhteistuotantosähköllä — on silti enemmän kuin tärkeä paikka suomalaisessa energiajärjestelmässä. Se on mm. keino tasapainottaa sääriippuvaisen sähköntuotannon jättämiä reikiä. Säätösähkön tarve korostuu entisestään, kun uutta tuulivoimalaitostehoa kytketään kantaverkkoon joka vuosi keskimäärin tuhat megawattia.
Mitä sähkön ja lämmön yhteistuotannolle pitäisi tehdä? Miten sen kilpailukykyä voitaisiin parantaa? Keskustelu on nyt avattu. Energiauutisten sivut ovat tarjolla näkemyksille, mielipiteille, asiantuntija-artikkeleille ja kaikenlaisille asiaan liittyville tarinoille.
Kirjoittaja
Petri Sallinen
kirjoittaja on Energiauutisten toimituspäällikkö
#energiamarkkinat #yhteistuotanto
Jaa artikkeli:
Blogit
Markkinat Omakynä Petri Sallinen
Mission impossible: täysin säävarma sähköverkko
21.11.2024, kello 12:44
Tapaninpäivän myrsky vuonna 2011 ei unohdu. Myrskytuhot lamaannuttivat osan Suomesta viikoiksi....
Markkinat Vieraskynä Timo Honkanen
Sössimmekö puhtaan siirtymän?
13.11.2024, kello 14:23
Eri lähteiden mukaan Suomeen olisi suunnitteilla 270 miljardin euron puhtaan siirtymän...
Markkinat Omakynä Petteri Haveri
Ilmastotoimien rahoitus ja ilmastojohtajuus haussa COP29-kokouksessa Bakussa
11.11.2024, kello 10:15
Bakun ilmastokokouksessa pitäisi löytää keinot lisätä kehittyvien maiden ilmaistorahoitusta.
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
Yhdistetty sähkön ja lämmöntuotanto kunniaan
Suomessa suuret kaupungin ja teollisuuslaitokset ovat tuottaneet yhdessä sähköä ja lämpöä vuosikymmeniä yli 90 prosentin hyötysuhteella. Näin on aikanaan tuotettu kolmasosa Suomen sähköstä. Kaupungeissa on saatu sähköä sitä enemmän, mitä kylmempää on ja mitä enemmän kaukolämpöä tarvitaan. Polttoaine käytetään tehokkaasti, mutta prosessissa pitää polttaa jotain ja syntyy hiilidioksidia. Kivihiilestä ollaan luopumassa ja ennen pitkää maakaasustakin. Puuhake on sentään saanut ainakin toistaiseksi synninpäästön, kun puu kasvaessaan sitoo hiilidioksidia. Sama asema voitaisiin antaa turpeellekin, koska sekin sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ja sitä ei ole koskaan Suomessa käytetty enemmän kuin uutta kasvaa. Turpeen uusiutuminen on dekadia hitaampaa kuin puun ja eihän sama puukaan kasva uudelleen. Missään tapauksessa turve ei ole fossiilinen, kuten poliittisesti on päätetty. Vain vetyä poltettaessa ei lämmitetä ilmastoa, vaan syntyy vettä. Aikanani Jyväskylässä aloimme selvittää vedyn käyttöä ja se lienee eräs syy haihatteluna erottamiseeni kaupunginhallituksessa.
Harmi että energiaveropäätöksillä ja päästökaupalla yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon kannattavuus on tehty huonoksi. Helsinki on luopumassa kokonaan yhdistetystä tuotannosta. Jyväskylässä sekä Keljonlahden että Rauhalahden voimalaitos tuottavat yhtaikaa sähköä ja lämpöä. Puuhakkeella ei saada täyttä tehoa, vaan jo puhtaan polttamisen takia tarvitaan turvetta.
Lämpöpumput ovat lämmöntuottajina hienoja, sillä ne tuottavat ainakin kolme kertaa niin paljon lämpöä kuin käyttävät sähköä. Ongelma on kuitenkin se, että lämpöpumput tarvitsevat sähköä eniten, kun on kaikkein kylmintä. Vastaavasti sähköä jää tuottamatta, jos pumppukiinteistö irroitetaan kaukolämpöverkosta.
Energiaa tullaan aikanaan saamaan tuulivoimasta niin, että muun sähkön tuotannon lisäksi energiamäärän suhteen ollaan Suomessa omavaraisia vuositasolla. Aurinkosähkönkin määrä kasvaa hyvää vauhtia, vaikkei sillä vielä teollisuutta pyöritetä. Näiden uusiutuvien sähköntuotantojen hyötysuhde jää 30 – 40 prosenttiin, mutta se on lähinnä ongelma vaadittavan tuotantoalueen pinta-alan suhteen, koska energialähde on ehtymätön. Ongelma on huippupakkasten aikaan sähkötehon riittävyys. Voi olla tuuletonta. Aurinkosähköä ei synny pimeässä tai lumen peittäessä paneeleita. Tällöin voi sähkön saamisessa olla ongelmia ja on varauduttava korkeisiin sähkön hintoihin.
Yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa ei pidä vaikeuttaa poliittisilla päätöksillä, koska se on kotimainen ja ympäristöystävällinen voimavara. Sitä käytiin menneinä vuosina ihmettelemässä muilta mailta. Erillisessä sähkön tuotannossa hyötysuhde jää 30 – 40 prosenttiin.
Jorma Väkiparta
Jyväskylän Energiassa johtajana 1977 - 2002
Helsinki
Puh. 040-8448317
Jotain muuta säätövoimaa tuulivoimalle on rakennettava, koska Suomen teollisuus eikä mahdollinen vetyteollisuus eivät pyöri tuulivoiman tuottaminen sähkötehopiikkien (MW) varassa, vaan vaativat jatkuvaa ja säävarmaa sähköenergiaa (MWh).