Merituulivoiman edistäminen on seuraavan hallituksen tärkein teollisuuspoliittinen linjaus

24.03.2023, kello 08:00

Teksti Jukka Leskelä | Kuva Scanstockphoto

Suomella on mahdollisuudet saada useiden kymmenien miljardien edestä teollisia investointeja lähivuosina. Tämä on valtava mahdollisuus. Voimme saada uutta teollista tuotantoa ja jalostusta, ja siten vahvistaa taloutemme pohjaa kymmenillä tuhansilla työpaikoilla ja mittavilla vientituloilla.

Näillä investoinneilla uudistetaan nykyisen vientiteollisuutemme prosesseja, kuten ilmastoystävällistä ja fossiilitonta lannoite- ja terästuotantoa. Samalla synnytetään uusia teollisia toimialoja, kuten akkuteollisuutta, vedyn tuotantoa, ja sen jalostusta uusiksi tuotteiksi.

Investointeja tulee lisää energiamurroksen ansiosta. Suomessa - ja naapurissamme Ruotsissa - on tarjolla ilmastoneutraalia sähköä kilpailukykyiseen hintaan ja lisäksi mahdollisuus lisätä sen tuotantoa merkittävästi.

Uutta sähköntuotantoa tarvitaan paljon. Teollisuuden ja liikenteen sähköistäminen lisäävät sähkönkäyttöä kymmeniä prosentteja, ja laajamittainen vetytalous voi jopa kaksin- tai moninkertaistaa sähkön tarpeen nykyisestä.

Sähköntuotannon suurin kasvupotentiaali on tuulivoimassa. Suomeen rakennetaan mittavasti maatuulivoimaa, ja hyvä niin. Mutta merituulivoima tuottaa sähköä tasaisemmin. Lisäksi merituulivoiman yhteyteen on helpointa rakentaa vedyntuotantoa, koska iso osa uudistuvasta teollisuutemme sijaitsee rannikolla. Merituulivoima on myös maankäytön, tuotannon hyväksyttävyyden ja sosiaalisten vaikutusten kannalta kiinnostava vaihtoehto. Merituulivoimaa meillä on toistaiseksi erittäin vähän.

Onneksi merituulivoimahankkeita on vireillä paljon. Hankkeiden ja samalla sen perässä tulevien teollisten investointien yllä on kuitenkin merkittäviä uhkia ja huolia.

Suomen merialueet jakautuvat aluevesiin ja talousvyöhykkeeseen. Aluevedet ovat lähempänä rantaa ja sähkön käyttöpaikkoja. Niille rakentaminen on edullisempaa kuin kauempana sijaitsevalle talousvyöhykkeelle.

Aluevedet kuuluvat valtiolle ja niitä hallinnoi Metsähallitus, joka vastaa merituulivoimahankkeiden alkuvaiheen kehityksestä ja huutokauppaa sitten alueet projekteja toteuttaville yhtiöille. Tämä reitti on osoittautumassa hitaaksi ja epävarmaksi. Metsähallitus on toistaiseksi saanut yhden hankkeen kehitettyä, ja on luvannut saattaa kaksi hanketta huutokauppavaiheeseen kuluvan vuoden aikana, kaksi ehkä seuraavana.

On muodostunut pullonkaula, jossa merituulivoimaan investoivat yhtiöt joutuvat odottamaan tulevaa huutokauppaa pitkään. Hankkeita on paljon vähemmän tarjolla kuin investointihalukkaita yhtiöitä, eikä hankkeiden toteutumisesta ole mitään takeita. Näiden yhtiöiden yhteinen kyky kehittää hankkeita olisi huomattavasti suurempi kuin yhden valtiollisen liikelaitoksen.

Yhtiöt ovatkin voittopuolisesti siirtyneet kauemmas merelle, eli talousvyöhykkeelle, korkeammista kustannuksista huolimatta. Talousvyöhykkeellä luvat myöntää valtioneuvosto, mutta pelisäännöt ja prosessit merituulivoimarakentamiselle ovat epäselvät. Alueita pääsee tutkimaan, mutta siitä eteenpäin kaikki on aika hämärää.

Kilpailemme merituulivoimainvestoinneista Ruotsin kanssa. Se, joka saa merituulivoimaa, saa lisää puhdasta sähköä ja sen myötä teollisia investointeja. Pelissä ovat työpaikat, talouskasvu ja uudistuminen.

Mikäli haluamme osamme vetytalouden mukana tulevasta teollisesta kasvusta, on valtion huolehdittava merituulivoiman vauhdittamisesta. Se edellyttää monia asioita, mutta ei edellytä mittavia taloudellisia tukitoimia.

Ensiksikin olisi harkittava, pitääkö toimintamallia aluevesillä muuttaa ja laajentaa siten, että yritykset voisivat itse ehdottaa hankealueita tai että Metsähallitus osoittaisi alueita, joilla yritykset voivat itse kehittää hankkeita Metsähallituksen rinnalla. Yritykset tekisivät luonnollisesti vastaavat selvitykset kuin Metsähallituskin. Useampi taho tekisi niitä nopeammin. Yrityksillä olisi parempi varmuus siitä, että ne pääsevät toteuttamaan investointejaan, jolloin rahoituksen järjestäminen voisi tapahtua hankekehityksen kanssa rinnakkain. Prosessit nopeutuisivat merkittävästi.

Merituulivoiman kulut on pidettävä kohtuullisena. Valtio ei vaurastu merkittävästi yksittäisten merituulipuistojen vuokra-, vero- tai huutokauppatuloilla. Sen sijaan yhteiskunta hyötyy monin verroin siitä, että investoinnit toteutuvat ja synnyttävät työpaikkoja ja vientiä.

Merituulipuistojen luvituksen pelisäännöt talousvyöhykkeellä pitäisi nopeasti linjata esimerkiksi valtioneuvoston periaatepäätöksenä. Hankekehitystä ei saa pysäyttää käynnistämällä mittavia lainsäädäntöhankkeita, joiden läpivienti vie vuosikausia. Riittää, että valtioneuvosto selkeyttää, millä edellytyksin toimija voi saada määräaikaisen yksinoikeuden hankekehitykseen tietylle alueelle, ja mitkä ovat rakentamisluvan edellytykset.

On selvä, että mittavat hankkeet edellyttävät yva-menettelyitä, ja että niiden toteuttamisen pitää tapahtua muun merenkäytön ja meriekosysteemin kannalta suotuisasti. Mutta samalla on vältettävä investointiprosessien monimutkaistamista ja uusien hallinnollisten menettelyjen, hidasteiden ja kustannusten luomista.

Merituulivoiman edistäminen on seuraavan hallituksen tärkeimpiä teollisuuspoliittisia päätöksiä. On ymmärrettävä, että kyse ei ole vain sähköntuotannosta, vaan Suomen teollisuuden uudistamisesta ja talouskasvun edellytyksistä, samalla kun kasvatamme positiivista hiilikädenjälkeämme.

#energiapolitiikka #tuulivoima