Ilmaston lämpötilan nousu ylitti ensimmäistä kertaa 1,5 astetta — pitääkö olla huolissaan?

13.01.2025, kello 09:56

Teksti Jukka Leskelä | Kuva Scanstockphoto

No tosiaankin pitää. Ilmaston lämpötilan nopea nousu huonontaa monin tavoin elinmahdollisuuksia maapallolla. Se lisää köyhyyttä ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. On sekä olosuhteiden pitkäaikaista heikkenemistä että sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen aiheuttamaa luonnonkatastrofien pahenemista ja voimistumista. Ilmaston lämmetessä on tarjolla monenlaista kurjuutta, joka ilmenee eri tavoin.  

Tämä on ymmärretty tosiasiaksi jo pitkään kaikissa maailman valtioissa ja siksi ne ovat yhdessä sopineet tekevänsä määrätietoisia toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja pysäyttämiseksi.  

No rikottiinko nyt Pariisin ilmastosopimusta? Ei vielä tavoitteen osalta, mutta toimenpiteet eivät vastaa sovittua.  

Pariisin ilmastosopimuksen keskeinen tavoite on rajoittaa ihmisen aiheuttama ilmaston lämpötilan nousu selvästi alle kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan (vuosien 1850–1900 lämpötilataso). Viime vuonna lämpötila oli 1,6 astetta tätä korkeampi, eli ollaan vielä tavoitteen piirissä.  

Tiede kertoo, että kaikki lämpötilan nousuun liittyvät haitat ovat sitä pahempia, mitä suurempi lämpötilan nousu on. Jokaisella asteen kymmenyksellä on suuri merkitys. Siksi Pariisin sopimuksessa on sitouduttu ponnistelemaan sen puolesta, että lämpötilan nousu ei ylittäisi 1,5 astetta. Sen se nyt jo teki. 

Hieman lohtua tuo, että kuluneen vuoden korkeasta keskilämpötilasta pienen osan (0,3 astetta) selittää ilmaston luontainen vaihtelu. Tämä ilo on lyhytaikainen. Jo seuraavan kuuden vuoden aikana tulemme ihmisen toimesta päästämään niin paljon kasvihuonekaasuja, että 1,5 asteen lämpeneminen on jo keskimääräistä. 

Mikään toimi ei enää taida riittää siihen, että tuo 1,5 astetta ei ylittyisi. Oleellista ei ole se, että juuri nyt emme vielä ole sopimuksen tavoitetta ylittäneet, vaan vauhti, jolla koko ajan pahennamme tilannetta. Ilmastosopimuksessa sovitut ponnistelut eivät todellakaan ole olleet riittäviä.  

Pariisin sopimuksen keskeinen sitoumus on, että kasvihuonekaasupäästöt käännetään laskuun mahdollisimman pian. Se on toisille maille vaikeampaa ja vie pidemmän ajan. Mutta sitoumus koskee kaikkia. Sekään ei riitä, vaan on myös sovittu, että päästöt pitää saada sen jälkeen nopeaan laskuun.  

Päästöjen määrän kääntäminen laskuun ei ole vielä globaalisti onnistunut, eli päästämme joka vuosi enemmän kuin edellisenä vuonna. Olemme globaalisti tunaroineet Pariisin sopimuksen toimenpiteissä ja vahvasti etenemässä kohti epäonnistumista itse tavoitteessa. 

Maailma keskittyy poliittisessa päätöksenteossa kulloinkin päällä oleviin kriiseihin — pandemiaan, sotiin, pakolaisaaltoihin — mutta ei ole kykenevä riittävän ponnekkaasti ehkäisemään tulevia kriisejä, vaikka ne olisivat tiedossa ja vaikka ne olisivat akuutteja kriisejä vakavampia. 

Onko peli menetetty ja onko jo syytä epätoivoon? Mielestäni ei ole, vaan on pikemminkin syytä toiveikkuuteen. 

Olemme saaneet kaikesta huolimatta myös hyviä ilmastouutisia. Kansainvälinen energiajärjestö IEA tekee vuosittain World Energy Outlookin (WEO). Se tarjoaa skenaarioita sille, miten fossiilisten polttoaineiden käyttö ja niistä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt — jotka ovat ylivoimaisesti suurin syy ihmisen aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen — kehittyvät.

Se tarjoaa myös kehitysnäkymän sille, kuinka uusia politiikkatoimia ei tehdä ja toisaalta sille, miten maat toimeenpanevat päättämänsä ja ilmoittamansa lupaukset.  Lisäksi WEO tarjoaa näkymän siihen, millaista energiankäytön kehityksen pitäisi olla, jotta saavutettaisiin ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. 

Viime syksynä WEO arvioi, että nykyisellä kehityksellä fossiilisten polttoaineiden — erityisesti suurimpien ja haitallisimpien kivihiilen ja öljyn — käyttö kääntyisi laskuun jo lähivuosina. Päästöt siis kääntyvät laskuun ja ilmaston lämpenemisvauhti hidastuu ilman uusia politiikkatoimia. Tämä on aivan erilainen näkymä verrattuna siihen, mitä olemme IEA:n ennusteista aiempina vuosina lukeneet ja miten kehitys on viime vuosina kulkenut. 

Syynä tähän on teknologian kehittyminen ja sen nopea käyttöönotto. Puhdas sähköntuotanto on kehittynyt varsin kilpailukykyiseksi ja teknologian käytössä sähköistyminen mm. liikenteessä ottaa isoja askelia. Kaksi isointa ilmastopäästäjää — kivihiili sähköntuotannossa ja öljy liikenteessä — on menettämässä asemiaan.  

Energiatehokkuus suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa teknologiakehityksen myötä hurjasti. Sähköntuotanto kivihiilellä ja öljy polttomoottoreissa ovat esimerkkejä hyötysuhteeltaan varsin kehnosta energiankäytöstä.  

Valitettavasti IEA:kaan ei skenaarioissaan lupaa meille uskottavaa näkymää siihen, että saavuttaisimme ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Se olisi edellytys sille, että lämpeneminen pysyisi alle 1,5 asteessa. Selvästi alle kahden asteen lämpenemiseen on kuitenkin edelleen mahdollista päästä, mikäli valtiot pitävät kiinni jo antamistaan ilmastolupauksista ja tekevät sen mukaisia päätöksiä. Jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä. 

Toinen todella myönteinen asia ilmaston kannalta on, että puhtaan kehityksen ja investointien painopiste on nyt kehittyvissä maissa, erityisesti Kiinassa ja laajemminkin Aasiassa. Muutos on siellä, missä on muukin kasvu. Aiemmin muutos toteutui hitaasti kasvavissa kehittyneissä maissa ja kehittyvien maiden kasvu perustui pitkälti fossiilienergiaan. 

Pelkästään poliittisilla päätöksillä tai julkisella rahoituksella ei voida saada riittävästi aikaan. Ainoa yhteiskunnallisesti kestävä tie ilmastonmuutoksen torjuntaan on se, että ilmaston kannalta hyvät vaihtoehdot ovat kilpailukykyisiä haitallisiin vaihtoehtoihin verrattuna. Sen jälkeen meidän jokaisen valinnat omasta rahankäytöstämme ohjaavat. Haitallinen väistyy, koska se on kallista tai kehnoa. Ilmastoystävällinen edistyy, koska se on parempi ja halvempi.  Politiikkavetoisesta (verot ja tuet) ohjauksesta siirrytään markkinavetoiseen ohjaukseen. 

Tämä kehitys on lähtenyt isosti liikkeelle jo ihan arjessamme: lämpöpumput, sähköautot, aurinkopaneelit, etäkokoukset jne. Jokainen voi lisäksi omilla valinnoillaan vaikuttaa yritysten tarjontaan. Suuntaamalla kulutuksen vähäpäästöisiin tuotteisiin ja palveluihin synnytämme niille kysyntää ja vähennämme ilmastovaikutuksia. 

Suomella on tässä muutoksessa valtavan hyvät mahdollisuudet. Olemme oman energiasiirtymämme jo pitkälti tehneet ja meillä on mahdollisuudet tarjota runsaasti lisää puhdasta sähköä teollisuudelle, joka tarvitsee asiakkailleen ilmastoystävällisesti tuotettuja tuotteita. Ilmastoystävällisempää terästä, lannoitteita, polttoaineita, akkuja, datapalveluita jne.  

Invest in Finland!  

Suomessa tuotetuilla vientituotteilla ja teknologisella osaamisella voimme vähentää muualla maailmassa päästöjä moninkertaisesti enemmän kuin itse aiheutamme. 

Ikävästä maapallon lämpöennätystä koskevasta uutisesta huolimatta meillä on siis syytä toivoon. Teemme itse tulevaisuuden ja toimimalla aktiivisesti voimme olla paljon kokoamme suurempi tekijä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

#ilmastonmuutos #ilmastopolitiikka