Energiajournalismi on harvojen herkku

03.05.2024, kello 09:54

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Energia-alan lainsäädännöstä 80 prosenttia valmistellaan Brysselissä, ja lehdistönvapautta mittaavassa selvityksessä Suomi on maailman viidenneksi paras. Mitä yhteistä näillä asioilla on? Enemmän kuin paljon. Energia-alan lainsäädäntö — sen onnistumiset ja epäonnistumiset — vaikuttaa jokaisen suomalaisen arkeen ja elämään. Jos kukaan ei kerro tai ei voi kertoa meille elämäämme vaikuttavista asioista, jäämme umpioon.

Ei vois vähempää kiinnostaa! Mitä väliä sillä on, mitä energia-alan lainsäädäntöä pohtivat rustailevat paperille Brysselin kabineiteissa. Oleellistahan on vain se, että sähköä virtaa pistorasioista ja että patterit lämmittävät kodin. Vasta virheellinen energialasku ja häiriöt energianjakelussa herättävät kysymään ”miksi näin” tai ”miksi lasku on näin kallis?” Vastausten laatimiseen tarvitaan jo kykyjä ja haluja selittää asioita — ja kanavat vastausten välittämiseen.

Tässä asetelmassa tarvitaan lehdistöä tai laajemmin tiedotusvälineitä, jotka kykenevät tyydyttämään kansalaisten tiedontarpeen mahdollisimman monelta kantilta. Sähkön verkkopalvelumaksusta lähes puolet voi olla sähköveroa, ”jonka roistomaisesti toimivat sähköverkkoyhtiöt työntävät taskuihinsa”. Aika harva tietää, että sähkövero on läpilaskutuserä, jonka sähköverkkoyhtiö vain kerää kansalaisilta ja tilittää kokonaisuudessaan verottajalle. Yhteiskunnalliseen keskusteluun on vaikea osallistua, jos taustat ovat puutteelliset.

Energiajärjestelmä vilisee elämän kannalta oleellisia asioita, jotka ovat samalla elämälle täysin vieraita. Tässä olisi kirveelle, kynälle ja näppiksille töitä. Miten kasvattaa kansalaisten ilmasto- ja energiasivistystä ja kykyä osallistua energiapoliittiseen keskusteluun?

Suomessa tiedotusvälineiden tilanne on vakaa. Tiedotusvälineillä on kuitekin käytettävissään entistä vähemmän resursseja. Juttuja on suollettava yhä nopeammin ulos, vaikka vaikeat ja monimutkaiset aiheet eivät muutu helppolukuisiksi jutuiksi hetkessä. Hitaalle journalismille ei ole enää aikaa, vaikka pitäisi olla.

Toimittajat ilman rajoja (RSF) -järjestön vuosittain julkaisema lehdistönvapausindeksi kertoo, että toimittajiin kohdistuu yhä enemmän painostusta myös Suomessa — esimerkiksi halventamista. Suomessa toimittajan turvallisuusindeksi on tuoreimman mittauksen mukaan sijalla 21. Sivistysvaltion näkökulmasta sijoitus on huono. Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajien häirintä, maalittaminen ja toimittajiin kohdistuvat vihapuheet ovat yleistyneet myös Suomessa. Itsesensuuri ja varovaisuus kasvavat — ja kansalaisten mahdollisuudet saada punnittua ja kriittistä tietoa kaventuvat.

Koronapandemia, levottomuudet ja sodat kaventavat lehdistönvapauksia. Energiakriisi sen sijaan lisäsi tiedotusvälineiden ymmärrystä ilmasto- ja energia-alaa kohtaan. Energiapolitiikka saapui joka ilta perheiden olohuoneisiin ja tiedotusvälineiden energiaosaaminen moninkertaistui. Samalla kansalaisten ymmärrys energiatoimialaa kohtaan siirtyi uudelle tasolle. Kaikki voittivat, kun tieto kulki vapaasti paperilla, valokuiduissa ja langattomissa verkoissa.

Tänään 3.5.2024 on Kansainvälinen lehdistönvapauden päivä. Me täällä Energiauutisten piskuisessa toimituksessa juhlistamme mahdollisuuksiamme selventää, syventää ja selittää ilmasto- ja energia-alan taustalla vaikuttavia kryptisiä ilmiöitä — nyt ja huomenna.